Los españoles

Espanjalaiset. Muutamia hassuja asioita espanjalaisista. Tai tarkemmin sanottuna katalonialaisista, sillä he ovat ensin katalonialaisia ja sitten vasta espanjalaisia. Tai jotkut ovat vain ensimmäistä. 

Kaupassakäynti

Kaupassa käydään kerran viikossa tai ehkä kerran kuussa. Ostetaan monta kärryllistä ruokaa ja juomaa, joten jos menen kaupasta ostamaan vesipullon, voi matka kestää hieman kauemmin kuin suunnittelin, sillä jonot ovat melkoiset. Mutta, lähes järjestäen ystävällisesti he katsovat omia korejaan ja minun pieniä ostoksia, ja päästävät ohi. 

Tapa miten ostokset laitetaan hihnalle, on mielenkiintoinen. Minun kanssa kaupassa käyneet saattavat tietää, että asettelen ostokseni aina tarkkaan ja siististi, niin että viivakoodi on ylöspäin ja kassaneidille nopeasti löydettävissä. Täälläpä laitetaan kaikki ostokset päällekkäin ja niin, että hinha ei liiku eteenpäin, sillä se on niin täynnä tavaraa. Ostokset kasataan isoksi sotkuiseksi kasaksi, sillä kaikki on saatava kerralla hihnalle. Itse kärsivällisesti odotan vuoroani ja asettelen vähät ostokseni siistiin pieneen tilaan. Hassua varmaan sekin, ainakin paikallisille.

Jonotus on haasteellista. Jonoja on aina vain yksi, vaikka kassoja olisi kolme. Useimmiten jono näyttää olevan vain yhdelle kassalle, mutta tosiasiassa näin ei ole. Koin tämän karvaasti kerran Zarassa ostoksilla ollessani. Kaksi kassaa, toisen edessä melkoinen jono, toisen edessä vain muutama ihminen. Menin jonoon, jossa vain muutama. Heidän palvelunsa kesti tovin, joten siinä odottelin. Kun tuli vuoroni, kassaneiti ilmoitti siinä vaiheessa, että vain yksi jono. Siinä vaiheessa jono oli tietysti jo kasvanut, ja siihen perälle sitten jonottamaan lisää. Tai olinkohan silloin jo niin ärsyyntynyt, että jätin ostokseni tekemättä, ja mielenosoituksellisesti puhisten lähdin kaupasta. Näinhän se varmaan meni.

Asiakaspalvelu

Espanjalasille ei taida olla nimitys asiakaspalvelu kovinkaan tuttu, luultavasti sitä kutsutaan asiakastyöksi, ei palveluksi. Tai ehkäpä vain myyntityöksi, sillä asiakas ei ole oikeassa, asiakasta ei tarvitse palvella tai hänelle hymyillä. Itse Stockmannin kouluttamana myyjänä on jännittävä seurata mitä kaikkea myyjät voivat tehdä. Kaupassa käydessä myyjät voivat naureskella ja juoruilla asiakkaista, keskustella viikonlopustaan ja muusta henkilökohtaisesta elämästään, tapella ja haukkua toisiaan tai mitä sylki suuhun tuo. Asiakasta ei tarvitse katsoa silmiin tai tervehtiä, tai muutenkaan niin huomioida. Se on hassua. Tosin tämä on siis lähinnä ruokakaupoissa, sillä hienoissa putiikeissa ja tavarataloissa toki saa palvelua. 

Rytmi ja liikkuminen

Espanjalaiset tunnetusti osaavat liikkua musiikin tahtiin. Ja sitä he tekevät. Muistan ensimmäisinä päivinäni täällä olleeni metrossa, kun vaunuun tuli muusikko soittamaan lattarimusiikkia. Lähes jokainen vaunussa ollut ryhtyi ihan huomaamattaankin liikkumaan rytmin mukana, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Muutenkin, missä vaan on musiikkia on liikettä ja tanssia, joka vielä kaiken lisäksi näyttää hyvältä ja luonnolliselta. 

Vanhukset

Espanjalaiset vanhukset, etenkin ja lähinnä vanhat papat ovat aivan valloittavia. Heillä on omat pappa-jenginsä jonka kera he istuskelevat penkeillä ja juttelevat maailmanmenosta. Puistossa pappajengit pelaavat petankia. Viikonloppuisin on kansantansseja, joissa tanssitaan niin paljon kun terveys ja ikä antavat periksi, vaikkapa sitten kävelykeppi toisessa kädessä. Vanhukset ovat aktiivisia, heillä on ystäviä ja he elevät ulkona. Ei puhettakaan vanhainkodeista tai yksinäisyydestä, espanjalaiset jatkavat elämäänsä niinkuin he ovat sitä ennenkin eläneet, ulkona ja ihmisten ympäröiminä. 

Koirat

Barcelona ei ole mikään ihanteellinen kotipaikka koirille. Kaupunki ja asvalttia, puistoja jonne koiria ei saa viedä ja sen sellaista. Tästä syystä barcelonalaiset koirat hoitavat tarpeensa kaduille. Kun koirat viedään ulos, kävellään katua pitkin ja välillä koira pysähtyy ja nostaa jalkansa jolloin pisu virtaa pitkin katua, ihan normaalia. Vielä miellyttävämpää on toki nähdä, kun koira pysähtyy keskelle katua, istahtaa ja pökäle tippuu kadulle ja siihen se jää. Ihan keskelle katua, siihen vaan, pöks. Siitä syystä iltaisin/öisin barcelonan kaduilla puhisee siivousautot, jotka kastelevat kaikki kadut, jotta jätökset saataisiin pois. Puistoissa ja rannalla koiranomistajat korjaavat jätökset, mikä on tietysti ihan mukava. Kivempi makoilla rantahiekassa tai puiston nurmella ilman koiran pökäleitä. Mutta toisaalta jo sekin tieto, että hiekka ja nurmi ovat kuitenkin pökäleen laskeutumispaikkana, aiheuttaa jo hieman epämiellyttävyyttä, mutta eipä sitä kannata ajatella. Koirat myös juoksentelevat täällä aina ilman hihnaa. Yllättävän paljon myös koiria näkyy, ottaen huomioon että tämä tosiaan on urbaani kaupunki. 

Ja lopuksi haluan ilmoittaa, että kesä on saapunut. Kesä, eli helle. Täällä on kuuma. Nyt juurikin yliopistolta juoksentelen kohti kotia, jossa kämppikseni ovat kasaamassa uusia terassihuonekaluja. Lepolasseja, ruokapöytää ja tuoleja ja mitäs muuta mukavaa. Viikonloppuna on tiedossa tuparit, suuret barbecue-juhlat jotka alkavat klo13 ja jatkuvat läpi päivän ja illan ja yön. Joten Madridista huomenna Barcaan saapuva Emma pääsee nauttimaan viikonlopusta juhlien merkeissä. Toivotaan aurinkoista säätä.

Täällä on ihanaa ja nautin elämästäni. Aivan täysillä.