Lähtötunnelmia

Huomenna on lähtö. Kaikkea olisin halunnut vielä kirjoittaa, mutta ei ole pystynyt. Liian rankkaa on tämä lähtö. Tänne jää ihana kaupunki, koti ja ystävät. Palaan tänne varmasti ihan pian uudestaan ja uudestaan. Niin mieletön on tämä kokemus ollut. Aivan täysin jotain uskomatonta, etten olisi koskaan ikimaailmassa vaihdon aiheittavan jotain näin hienoa. Niin hienoa, ettei sanotuksi saa.

Huomenna Milanoon ensin näkemään ystävääni jonka täällä Barcelonassa tapasin, sitten Mikon luokse Bolognaan ja sieltä matkustellen Ligurian rannikoille ystäväni kesätalolle ja sitten Mikon kanssa matkailua Italiassa. 

Helsinki-Vantaalle laskeutuu 24.7. klo15.15 kaksi matkaajaa. Kohta siis jo nähdään, ystävät rakkaat.

Kesäjuhlia - Sónar & San Juan

Sónar 

Kämppikseni kovasti pitävät house musiikista ja sitä olen jo tottunut kuuntelemaan. Ja olen jopa oppinut pitämään siitä. Barcelonassa järjestetäänkin Sónar elektromusiikkifestarit joka kesä, ja sinnehän oli päästävä. Tai kämppisteni oli päästävä ja toki minut otettiin mukaan, vaikka lippujen hinnan takia en ollut sinne menossa, mutta kämppikseni ilmoitti ostavansa minulle liput joka tapauksessa. Maksa takaisin sitten joskus, sanoi hän. Ja olihan se kokemus, totta tosiaan. Sónar oli torstaista lauantaihin ja aloitimme siihen valmistautumisen jo keskiviikkona, nauttien yhteistä flat dinneriä. Kokkina olin minä ja ruokana poro-fenkolipiirakkaa, josta kaikki kämppikseni nauttivat suuresti. Illallisen jälkeen jatkoimme iltaa muutamissa baareissa ja sitten tapamme mukaan, terassillamme aamun koittoon. Ja torstaina kello kaksitoista alkoi Sónar!

Sonar järjestään keskellä kaupunkia, Ravalin kaupunginosassa. Alueena oli Barcelonan modernin taiteen museo (MACBA) ja sen ympäristö. Oikein hauskaa oli mennä festareille keskelle kaupunkia, kävellä pikkukujia kunnes suuri festarialue avautuu. Wau. Alueelle oli levitetty ruohomatto, jossa saattoi istuskella. Baaritiskejä oli molemmin puolin ja päänäyttämö suoraan edessä. Tällä alueella istuskelimmekin lähes koko ajan. Minulla oli lippu kahdelle päivälle ja yhdelle illalle. Päivät istuskelimme ruohikolla kunnellen minun makuuni mukavaa musiikkia, eli vähän rauhallisempaa housea, sellaista funkihtavaa, ei niinkään rajua tum tum teknoa. Päivät alkoivat kahdeltatoista, mutta usein pääsimme paikalle kahden aikaan. Siinä istuskelimme ja nautimme drinkkejä pitkin päivää. Illat istuimme terassillamme tehden Mojitoja, Cuba Librejä ja rommikolaa. Tykkäsin kovasti festarista, vaikka kovin erilainen se oli Suomifestareihin verrattuna. Kovinkaan yllättävää ei liene se, että ihmiset eivät ole niin humalassa. Mutta se johtuneekin siitä syystä, että Espanjassa ei-niin-raikas pilvi leijailee alueen yläpuolella, ja matkalla vessaan täytyy puikkelehtia valkohiutalepiirien läpi. Ja kaikki tämä tapahtuu täysin avoimesti, sillä Espanjassa ei huumeiden käyttö tai hallussapitokaan (omaan käyttöön) ole laitonta, ainoastaan myynti ja ostaminen. Ja sen kyllä huomaa ja näkee ja haistaa. 

Mukavaa chillailua

Telttakatos

Ja toki kun Espanjassa ollaan, niin kaikenlaiset ja ikäiset ihmiset ottavat osaa juhlintaan. 

Sonar lapsi vaaleanpunaisine Kid kuulosuojaimineen

Sonar kidsien kohtaaminen

Pinkki britti DJ hurmaa yleisön päänäyttämöllä

Lauantaina meillä oli liput Sónar nocheen, eli iltajuhliin. Tavanomaisestikin iltajuhlinnat alkavat täällä toki myöhemmin kuin Suomessa, yökerhoihin mennään vasta kahden-kolmen aikaan. Sonar noche olikin sitten läpi yön kestävä jumputus. Perjantaina olimme nauttineet drinksuja terassillamme aamun asti ja vasta iltapäivästä kotimme heräsi eloon. Toivuimme pitkin päivää ja illan tullen oli vielä viimein rutistus edessä. Kolmen aamuun asti juhlitun päivän jälkeen olikin loppuhuipennus. Valmistauduimme grillailemalla terassillamme kunnes päättelimme olevamme valmiita teknojuhlintaan kello kahdelta. Taksilla päräytimme paikalle, ja melkoinen paikka olikin. Mieletön tehdashalli/messukeskus täynnä ihmisiä. Näyttöitä oli ulkona ja sisällä, baaristiskejä siellä täällä ja ihmisiä kaikkialla. Täällä musiikki olikin jo hieman enemmän teknopainoitteista ja aivan törkeän lujalla, tietysti. Sanoin viihtyneeni Sonarissa päivien aikaan, chillaten ja nauttien, mutta ilta olikin sitten jo ihan oikea teknojuhla. Kaiken kukkuraksi kadotin kämppikseni jossain vaiheessa aamuyötä ja tunnin verran siellä yksikseni etsiskelin ja ihmettelin, että mitä ihmettä täällä oikein teen. Tuli varsin vahvasti sellainen olo, että enpä ehkä kuulu tänne. Mutta onnekseni löysin ystäväni, jotka olivat jo huolestuneet katoamisestani. Kotiin pääsimme vihdoin aamuseitsemän-kahdeksan aikaan. Sunnuntai menikin selvitessä rankasta viikosta, sohvalla ja terassilla makoillen koko päivän.  

Sonar alueen ulkopuoli alkuyöstä - muutamat oluet nautittu pohjalle

The stage

Ihmisvilinää

Tyhjä hallikäytävä aamulla

Sonarin ulkopuolinen alue aamuseitsemän aikaan

San Juan

Sónarin jälkeen oli väsymys melkoinen. Neljä päivää hereillä aamun asti juhlien väsyttää kokeneemmankin konkarin. Kauhu olikin melkoinen, kun selvisi että jo tiistaina onkin seuraava suuri juhla, San Juan. Kämppikseni oli luvannut viedä minut katsomaan meininkejä, ja niinhän me teimme. Kyseessä on siis hieman kuin Juhannus, ihmiset menevät rantaan, sytyttävät nuotioita, ampuvat ilotulitteita ja nauttivat juomaa. Barcelonan rannat olivat aivan täynnä ihmisiä, mutta taas ihanaan espanjalaiseen tapaan paikalla oli koko perhe. Lapset ja vanhukset, kaikki yhdessä ja vaikka meno on hurjaa, ei silti suomalaista örvellystä. Meillä oli mukanamme kylmälaukku ja monta tuntia vietimme rannalla menoa ihmetellen. Oikein oli hauska nähdä tämäkin tapahtuma. 

Rantakatu täyttyi ihmisistä

Kuin myös rantakin

Jotkut olivat myös telttailemassa

Sen olen huomannut, että täällä ei juhlat ja tapahtumat lopu. Joka viikonloppu tai viikko on kesän suurin tapahtuma, pakko mennä. Ehkä siinä vaiheessa jos täällä asuu, osaa jo valikoida mihin menee ja mihin ei, mutta vaihtarin on vaikea valita, kun haluaa nähdä ja kokea kaiken. Mutta nyt olenkin sitten jo viisaampi seuraavaa kertaa varten. Koska seuraava kerta tulee, aivan varmasti. 

Vierailijoita

Vaihdossa ollessa on aina kiva saada vieraita Suomesta. Valitessani Barcelonan vaihtokaupungiksi olin melko varma, että vieraita saisin. Ja vieraitahan sain! Tässä pieni koonnos tähän astisista vieraistani.

Ensimmäiset vieraani saapuivat maaliskuussa ja heistä kirjoittelinkin jo yhden blogitekstin. Kevään lämmetessä alkoikin vierasvirta kasvaa, ja ihmekös tuo. Ensin kylään tuli äitini, joka oli täällä viitisen päivää. Äidin kanssa kierreltiin kaupunkia, käveltiin paljon ja joka päivä nähtiin jokin kulttuurinähtävyys. Joka päivä myös näin tai tein jotain, mitä en ollut ennen nähnyt tai tehnyt. Kävimme Picasso museossa, Tibidabo-vuorella, Casa Batllóssa, Palau de Musicassa konsertissa, söimme paljon ja herkullista ruokaa ja joimme kahvia ja teetä kivoissa kahviloissa ja hieman shoppailimme. Eräänä iltana teimme myös suomalaista ruokaa kotonani kämppiksilleni. Alkupalaksi Väinämöisen nappeja kylmäsavupaistetun poron kera. Nämä olivat suuri menestys, "the Rudolf buttons". Englantilainen kämppis oli hieman kauhuissaan kuullessaan, että syömme poroa. Hän pelkäsi syövänsä Petteri Punakunon, mutta lupasin että Petteriä ei syödä. Mutta tästä lähin poroa kutsutaankin vain Rudolfiksi. Olenkin jo luvannut tehdä poropiirakkaa, eli Rudolf pie´ta. Saas nähdä miten se onnistuu ja uppoaa. Pääruoaksi teimme uunilohta ja kasviksia, ja kovasti kaikki tykkäsivät. Muutenkin oli kivaa ja kyllä täällä vieläkin puhutaan Mama Sisistä ja kuinka huikea hän oli. Kämppikset on siis hurmattu. 

Äiti kylässä, lounastauko

Kulttuurinähtävyys, Gaudin Casa Batlló

Näkymä Tibidabo-vuorelta

Äitini oli vieraana lauantaista torstaihin. Heti perjantaina tulikin jo seuraava, Emma viikonlopuksi Madridista. Perjantaina olimme molemmat niin väsyneitä, että illalla laitoimme ruokaa ja katsoimme telkkaria ja nukkumassa olimme varmasti ennen puolta yötä. Olimme myös sen verran väsyneitä, että ilta meni lähinnä kikatellessa kaikelle maailman hölmöimmälle. Mutta kivaa oli, hihi. Tänä viikoloppuna meillä olikin barbecue tuparit, joten Emma pääsi juhlintoihin. Tämä tosin myös tarkoitti sitä, että lauantaina minun piti olla kotona ja auttaa järjestelyissä, enkä voinut olla kaupunkiopas. Harmillisesti barbecue päivä oli myös varsin tuulinen ja viileä. Eipä se menoa haitannut kuitenkaan ja hauskaa oli! Juhlien jälkeen menimme baariin, joka oli "ihan vieressä", eli kävelimme puolisen tuntia. Olen niin tottunut aina kävelemään kaikkialle, että en aina ihan tajua kuinka pitkiä matkoja kävelen. Emma oli tästä varmasti erityisen kiitollinen, sillä hänellä oli korkkarit.. heh, pyydän anteeksi. Taksilla kuitenkin kotiin menimme. Sunnuntai menikin löhötessä terassilla, kunnes koittikin jo aika lähteä kohti lentokenttää. Harmikseni en ehtinyt käymään Madridissa Emman luona kylässä, aikaa kun aina on liian vähän. 

Emma ja lapaset barbecue-juhlissa ;)

Sitten seuraava vieras saapuikin samana iltana, serkkuni tuli ihastelemaan Barca-Chelsea matsia. Maanantai hengailimme terassillamme, rannalla ja illalla menimme kämppikseni kanssa muutamalle mojitolle. Muutama oli muutama enemmän, ja kivaa oli. Tiistaina olikin matsin aika, minä katsoin sen kotona ja serkkuni Camp Noulla. Voittoa kun ei tullut, niin voittojuhlintoihin ei tarvinnut osallistua ja keskiviikkoaamuna olikin meillä molemmilla aikainen herätys ja matka kohti Helsinkiä Vapun viettoon.

Suomesta palatessani olikin melkoista menoa, kun kaikki ystäväni täältä lähtivät koteihinsa, ja jokaikinen ilta oli jonkun viimeinen ilta ja oli juhlat ja pakkohan niihin oli mennä. Joka ilta. Ja sitten tulikin seuraava vieras, Aiski Berliinistä. Sunnuntai-iltana hän saapui, hain bussipysäkiltä, menimme kotiin, viinilasi käteen, vaatteiden vaihto, pikainen minttu-shotti ja suoraan vaan juhlimaan sillä oli Secret Sundaze, eli jokin suuri ja suosittu pimpam-musiikki-iltama. Sinne siis. Tanssia aamuneljään ja sitten kotiin, hetki vielä terassilla. Hetki muuttui auringonpaisteeseen, ja jos aurinko paistaa niin miksikäs sitä turhaan enää nukkumaan menisi. Maanantain puolella, aamuyhdeksän aikoihin pimpom-musiikki soi terassilla ja aamukahvia juodaan. Naapurit ihmettelevät. Tämä maanatai onkin kämpässämme nimeltää Loose Monday eikä sitä enää ole olemassa. Sen verran hämmentävä oli se päivä kokonaisuudessaan. Teimme päivän kulttuurinähtävyyden, eli kävelimme kadun päässä nököttävälle Sagrada Familialle. Iltapäivästä nukkumattoman yön jälkeen oli saatava hetki unta. Muutama tunti lepoa ja sitten syömään tapaksia, sillä tämä maanantai oli parhaan ystäväni viimeinen ilta. Valitettavasti (ja viisaasti) en voinut osallistua yömenoihin mukaan, sillä uni voitti. Aiskin muut päivät olimmekin sitten tehokkaita ja oikein mukavaa oli. 

Päivän kulttuurinähtävyys, Montjuic

Hahaa, ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, viimeisimmät vieraani... Tittidididii, koko joukko ystäviä! Tsiisteri ja Kakkis Freiburgista, Recculí Suomesta ja Miguel Bolognasta, kaikki yhes koos! Voi että oli kivaa! Viikon verran, hieman eri aikatauluilla kaikki, mutta kokonaisuutena vieraita viikon verran. Tämän jälkeen nukuinkin muutaman päivän, haha. 

Vierailun voisi tiivistää sanaan Mojito. mmm... mojito. Päivittäinen mojito annos oli saatava tyydytettyä, vaalealle rinteelle tuplana, christerille mustana ja lörpälle koko kannu. Ruokailu oli myös äärimmäsien tärkeä teema, sillä aina piti miettiä etukäteen, että missä milloin ja mitä syömme. Oli niin monta eri ruokailupaikka-ja tapaa mitä halusimme tehdä, niin piti oikein aikatauluttaa ruokailut. Saimme kaiken tehtyä, tapaksia, champagneriaa, barbecue´ta ja lempiravintoloitani. Kämppikseni kuvailivat kaikkia uskomattoman ystävällisiksi ja kohteliaiksi, eli hyvin käytäydytty. Saksalainen myös ihmetteli, kun ensimmäisenä iltana istuimme kaikki syömässä, ja hän höpötti höpötti ja mietti sen jälkeen, että miksei kukaan muu puhu mitään. Naureskelin ja sanoin, että suomalaiselle on ihan okei jos ei ole puhuttavaa, puhutaan jos on asiaa ja hänellä näytti olevan tarinoita tarinoiden perään. Viikon aikana kävelimme paljon, metsästimme coctail happy hour- aikoja, kävimme Barcelonan ulkopuolella olevalla kauniilla rannalla, näimme nähtävyyksiä, nauroimme ja nautimme yhteiselosta. Iltaisin kävimme syömässä ja baareissa. Oli aivan mahtavaa, että niin monta kamua oli täällä samanaikaisesti! 

Barbecue-hetki terassilla

Kevään neljäs jälleennäkemisemme oli Barcelonassa

Torstaina tuleekin viimeinen vieras, Eppu. Kämppikseni jo innolla odottavat, vaikka he ovatkin hieman pettyneitä että molemmat siskoni eivät tule, sillä he odottivat jo innolla että kotona juoksentelisi kolme sissiä. haha. 

Kiitos kaikille vieraille!

Normipäiviä

Tavanomaisena päivänä herään kymmenen yhdenstoista aikoihin. Silloin on usein jo hereillä hollantilainen Marleen ja saksalainen Christian, jotka ovat jo kirjastossa/toimistossa opiskelemassa ja tekemässä töitä. Ruokasalimme muuttuu siis kirjastoksi päivisin. Keitän kahvit ja syön aamupalaa terassilla, jos ei ole liian kuuma. Sitten istahdan itsekin kirjastoon ja opiskelu alkakoon. Meidän kirjasto on ihana. Siinä istumme ja opiskelemme, välillä juttelemme tai hölmöilemme, vuorotellen keitämme lisää kahvia, syömme tai nauramme tyhmille jutuille tai sille, että opiskelu ei suju. Useimmiten aika vierähtää nopeasti ja jossain vaiheessa lähden kävelemään kaupungille tai pyöräilemään tai ihastelemaan muuten vaan. On mukava opiskella yhdessä, vaikka aina siitä ei mitään tulekaan, mutta kiva tapa viettää aikaa yhdessä. Välillä englantilainen kämpän herra, "The Legend",  joka ei opiskele tai tee töitä tulee höpöttämään jotain hassua omaan teatraaliseen tyyliinsä tai ruotsalainen Sanna herää miettien mikä päivä on ja mitä pitäisi tehdä. Hassu on meidän kommuuni.

Marleen kirjastossa papereiden keskellä

Arkkitehti toimistossaan

Huono puoli kotona opiskelussa on täällä sama kuin minulla on Suomessakin, jatkuva syöminen.  Toki kaikki tietävät surullisen kuuluisat vaihtokilot. Juu, se tapahtuu kaikille, hämmentäviä poikkeuksia lukuunottamatta. Minä en kuulu poikkeuksiin. Vaaleaa leipää, pastaa, pizzaa, olutta, viiniä, rasvaisia tapaksia ja muuta mukavaa yhdistettynä täyteen urheilulaiskuuteen. Ihmekös tuo jos viiden kuukauden kuluttua näyttää punkerolta. Niinpä päätin lopettaa ylenpalttisen kilojen keräämisen ja elämään terveellisesti. Tämän huomasin huvittuneena tarkoittavan suomalaista ruokaa. Lounaaksi syön Elovena kaurapuuroa jota kuljetin onnellisna Suomen visiitiltäni ja ruisleipää ja paljon kasviksia. Illalla on salaatin vuoro. Ja jo muutaman päivän jälkeen olo tuntui kummasti paremmalta. Vihastuksissani tein myös muutaman jumppaliikkeen ja seuraavan päivänä reisilihakset olivatkin varsin kipeät. Ja kyseessä oli valehtelematta ehkä kymmenen peruskyykkyä, haha. Joten melkoinen kuntoutus prosessi on sitten Suomessa edessä. Onneksi koukkaan Italian kautta kotiin, joten siellä sitten varmaan kerään vielä kiireessä ne viimeisetkin vaihtokilot päivittäisten pizzojen avulla. nam nam! 

Ja kävipä hassusti. Lähdin eilen Marleenin kanssa pyöräilemään ympäriinsä, kun olimme koko päivän ahkerasti opiskelleet. Juu, hetken siinä pyöräilimme ja mietimme että minne mennä. Vanhaan kaupunkiin shoppailemaan? Gracian pikkukaduille eksymään? Rannalle juomaan Mojitoja? Innostuneena lähdimme siis kohti rantaa. Koko matka olikin pitkä alamäki, joten edes urheilla ei tarvinnut. Sitten nautimme muutamat mojitot ja toki sen kera on mukava napostella jotain. Kuten Barcelonan perinteinen tapas Patatas Bravas ja sitten vielä iso annos Nachoja juuston ja guacamolen kera. Eli niin pitkään kesti se kevyt elämä, haha! Tänään sitten taas salaattia...

Kyllä mojito maistuu,

kun näkymä on tämä

ja tämä

Syömisen lisäksi täällä on toki tullut nautittua nestemäisiäkin ravinteita. Kuuman päivän jälkeen on ihana istua kotiterassilla ja nauttia jääkylmää olutta. Kotonamme on tapana illan tultua, päivästä riippuen ilta voi olla kello viisi tai kahdeksan tai mikä aika vaan, avata juomajääkaappi ja kysyä "Is it beer time?" ja vastaukseksi saa iloisia "Yes! Yes!" huudahduksia. Ja sitten on aika ottaa Coronitat (jostain syystä Corona on Espanjassa Coronita) sitruunoineen ja mennä terassille nauttimaan päivän (useimmiten) ensimmäinen olutnautinto ja jutella mitäs kukakin on päivällä tehnyt. Hauska tapa. Vaikka useimmiten kaikki olemme enemmän tai vähemmän kotona koko päivän yhdessä, niin eipä siinä kummempia kuulumisia tai kertomuksia ole, mutta mukavaa rupattelua. Kylmän oluen lisäksi täällä maistuu sangria ja ah niin herkullinen mojito. Ja tietysti Catalonian ylpeys, Cava. Maistuu, nam nam. Onnekseni siis palaan Suomeen kesällä, joten arkeen voi vieroittautua pikku hiljaa. 

Coronita time!

Joskus jos olen ollut koko päivän jossain ulkona, on ihana tulla kotiin kun helle ei ole enää paahtava, makoilla terassin sohvalla miellyttävässä lämmössä ja nauttia elosta. Kun tietää että kaikki tämä on pian ohi, niin sitä nauttii ja eläytyy joka hetkeen jotta voi muistella näitä aikoja pimeänä marraskuun aamuna, kävellen räntäsateen läpi kohti kirjastoa. Ja varmasti näitä hetkiä muistelee vielä pitkään, on tämä sen verran mahtavaa aikaa. Aivan mahtavaa aikaa. Etenkin nämä viimeiset viikot, kesän tulo ja lujat ystävyyssuhteet kämppiksiin tekevät lähdöstä vaikeaa. Vaikka samalla, nyt kun tietää jo milloin lähtö koittaa, on myös hyvillä mielin takaisin tulossa. Onhan tässä jo ikävä rakkaita ihmisiä ja paikkoja Suomessa. Erityinen ikävä minulla on Pursua, maailman parasta paikkaa. Eli kesämökkiämme. Haluan saunomaan ja järveen uimaan, istua iltaa ulkona ja huomata auringon nousseen jo. ah, kesä-Suomi...

Minulla on lentolippu pois Barcelonasta keskiviikkona 8.7. tasan kolmen viikon päästä. Kohteena ei kuitenkaan ole Helsinki, vaan Milano. Italiaan on matka muutamaksi viikoksi oleskelemaan ja reissailemaan Mikon kanssa, ennen paluuta Suomeen heinäkuun lopulla. Mutta, vielä kolme viikkoa hauskuutta täällä. Vielä kolme viikkoa, vielä kolme viikkoa....

Mi casa

Uusi kotini on ihana kokonaisuudessaan, mutta kaikkien parasta kodissani on...

Ihmiset ja ilmapiiri
Ensimmäisenä iltana kun muutin, saksalainen kämppis vei minut naapurustokierrokselle, näyttäen kaupat, kioskit, kahvilat ja baarit ja iltaa vietimme muutaman mojiton kera oikein kivassa lähibaarissa. Seuraavana päivänä minulta kysyttiin, josko olisin vapaa seuraavana iltana, sillä kaksi kämppiksistä tahtoisi laittaa ruokaa meille kaikille, "flat dinner" ja samalla voisimme juhlistaa ja toivottaa minut tervetulleeksi kotiin ja perheeseen.  Nautimme hienon illallisen ja olin hyvin onnellinen. Aiemmassa kämpässäni emme yhtäkään kertaa syöneet yhdessä tai tehneet mitään kämpän ulkopuolella yhdessä. Nyt, kolmen illan jälkeen olin jo ollut baarissa ja syönyt illallista kämppisteni kanssa. Kotiyhteisömme on Barcelonan perheeni, ja se tekee minut uskomattoman onnelliseksi ja iloiseksi ja kotoiseksi. Olen myös saanut jo nimityksen Hanhiemo (Mama Goose), sillä siivoilen ja järjestelen paikkoja iloisna hymyssä suin. Kaikkea se kimppakämppä asuminen ihmiselle tekee..

Kämppä itsessään
Kotimme on hulppeat 180 neliötä. Katot ovat korkeat, huoneet ovat suuria ja kaikki on juuri remontoitua. Kaikki huonekalut ovat uusia (Ikea-koti) varta vasten tänne hankittuja. Minun huoneeni on iso, minulla on parisänky ja iso vaatekaappi. Kun kyselin, olisiko mahdollista saada jotain hyllyä tai pöytää huoneeseeni, kun tilaa olisi ja tavaroitani on lattialla, niin seuraavana päivänä arkkitehtikämppis oli terassilla sahaamassa minulle hyllyjä ja kyselemässä mihin ne haluaisin ja minkälaiset. Hetken kuluttua huoneessani oli kaksi kaunista hyllyä, johon sain kaikki tavarani kauniisti asettaa. Melkoisen ystävällistä.

mittatilaustyönä tehdyt hyllyt täynnä tärkeää roinaa

mun iso sänky (ja höntti-nalle)

ihan vaan vertailuksi edelliseen lattiatilaani...

koko kämpän lattiat ovat tätä kaakelia, ihanan välimerellistä

Sijainti

Kämppä sijaitsee samassa kaupunginosassa kuin aikaisempikin, Eixamplessa. Vaan nyt asun Eixample Dretassa (oikealla), ihan Sagrada Familian vieressä. Eixample on mielestäni vähän niin kuin Töölö, ihan keskustan lähellä ja todella kätevien liikenneyhteyksien varrella. Eixample on ihana, tykkään paljon. Uusi asuinalueeni on myös hieman eläväisempi kuin edellinen, enemmän kahviloita ja baareja, mikä on kiva. Alakerrassa on leipomo, vastapäätä baari ja kaksi kahvilaa ja ruokakauppoja kolme. Ihan vieressä kaikki. Metropysäkkejä on kaksi ihan lähellä, joista menee yhteensä kolme eri metrolinjaa, todella kätsyä. Tärkein metrolinja menee viereiseltä pysäkiltä. Eli tietysti rantaan ja El Borneen menevä keltainen linja. Yliopistolle uudesta kodista on pidempi matka, mutta se ei olekaan se tärkein. Kahdella metrolla ja kävellen pääsee hyvin. Kahden kadunkulman päässä on myös kaunis puistokatu, Passeig de Sant Joan, jossa on kiva kävellä ja istua penkillä. Alue on kaunis ja viihtyisä, barcelonalainen ja turvallinen. 

näkymä metropysäkiltä, Passeig de Sant Joan

Passeig de Sant Joan

kotikatu - Nápols

Vaan sokerina pohjalla..... 

Terassi!
Jos joku ei ole vielä kuullut terassistani, nyt kuulet. Ja jos olet kuullut jo liikaa, voit kuulla vähän lisää. Tämä on se syy, miksi tänne muutin. Tästä minä kuulin ja tämän takia otin yhteyttä kämpän asujiin. Tämä on kämpän helmi. Tämä on terassini. 

terasimme, barbecue vol1

terassimme, barbecue vol2

Terassi auringon häikäisemänä

the lounge area - jossa useimmiten illat/yöt on mukava istuskella viiniä juoden 

(pullo edellisillasta lattialla todisteena..)

auringonottoalue

ruokailutila, jota voi myös käyttää opiskelupöytänä

Terassi on melkeinpä samankokoinen kuin kämppäkin, 180 neliötä. hahaha, kyllä! Eli kuten kämppikseni sanoi, kahdeksan Sissi-kotia (22neliön yksiöni). Melkoista. Terassi on vain meidän kämpän oma, joten hieman saattaa kateeksi käydä muiden asuntojen omistajia, jotka voivat vain katsella meidän iloista eloa terassilla aamuin illoin. Joskus naureskelemmekin sille, mitä mahtavat muut ajatella kun meitä katselevat, kun joukko nuoria aikuisia vain nautiskelee joka päivä, ottaa aurinkoa päivät ja juo viiniä illat kynttilänvalossa. Meillä on myös ollut jo kahdet koko päivän kestävät hurjan hauskat barbecue-juhlat. Etenkin viereisen toimistotalon työntekijöillä on varmasti mukava nähdä meidät ottamassa aurinkoa. Tai juhlimassa läpi yön ja jatkaen aamuun... Terassille paistaa aurinko koko päivän. Se on niin iso. Vaikka se onkin ensimmäisen kerroksen sisäterassi, ei sieltä ihan huonot näkymätkään ole.

Sagrada Familia, ihan kelvollinen näkymä

Joka aamu aamupalani syön terassilla. Luen läksyjäni maaten aurinkotuolilla, istuen sohvalla tai levittäen tavarani ruokapöydälle. Otan päivätorkut riippumatossa. Illalla ja yöllä istumme sohvalla kuunnellen musiikkia ja juoden viiniä. Uusi kotini ja terassi on parasta mitä minulle on täällä tapahtunut, tästä haaveilin. Ensi viikolla iso joukko ystäviäni pääsee tutustumaan kotiini ja kämppiksiini, tervetuloa Mikko, Kati, Eliisa ja Krisu! Ihan mahtavaaaaaaaaa!!!

Barcelonassa on ihanaa, nautin ja olen onnellinen. Kesä on saapunut, aurinko on paahtava ja mekossakin tulee jo kuuma. Vielä muutama kuukausi, vielä muutama kuukausi... Rakastun kaupunkiin uudelleen ja uudelleen, joka päivä enemmän. Barcelona on minun. 

La familia

Olen siis muuttanut täällä Barcelonassa, nyt siitä on jo yli kuukausi. Ystäväni kautta kuulin kämpästä, jota kaksi hänen kämppiksensä tuttua remontoivat. Soitin, menin käymään, sain kodin. Pääsiäisloman jälkeen muutin. Nyt on vihdoin aika kertoa uudesta kodistani ja kämppiksistäni.

Asukit

Meitä asuu kodissa viisi henkilöä ja viisi kansalaisuutta.  Omistaja on englantilainen 29-vuotias miekkonen joka on kämpän itselleen vuokrannut 7-vuodeksi. Hän on asunut Barcelonassa kuutisen vuotta ja on nyt avaamassa omaa coctail-baaria. Hän on varttunut Baskimaassa kymmenen ensimmäistä vuottaan, joten yli puolet elämästään hän on jo Espanjassa asunut. Voisi siis sanoa, että tavallaan hän on yhtä lailla espanjalainen kuin englantilainenkin. Yleensä puhunkin espanjaa hänen kanssaan. Hänen kanssaan vietän myös muutenkin paljon aikaa, sillä hän tuntee Barcelonan ja sen parhaat paikat kuten myös joka toisen vastaantulijan.

Toinen kämpän perustajajäsenistä on saksalainen 30-vuotias arkkitehti. Hän on asunut Barcelonassa puolitoista vuotta, ja nyt on freelancer arkkitehtina ja avaamassa omaa arkkitehtitoimistoa yhden kollegansa kanssa.  Hänellä on myös suunnitelmissa asua kämpässä seuraavat 7-vuotta. He ovatkin jo luvanneet, että minulla on koti Barcelonassa seuraavat seitsemän vuotta. Taidan siis tulla käymään silloin tällöin...

Nämä kaksi herraa remontoivat koko kämpän, 6-viikkoa täysipäiväistä työtä, ja nyt he ovat molemmat aloittamassa jotain aivan uutta, aivan omaa ja ehtivät nauttia elämästään. Toisin sanoen, mahtavat kämppikset minulle, joka olen Barcelonassa vain ja ainoastaan nauttimassa elämästäni. Viihdyn siis erinomaisesti heidän seurassaan ja elämänrytmissään, sillä se vastaa aika lailla omaani, ei liikaa velvoitteita eikä juuri lainkaan säännöllisyyttä. Spontaania elämää, ihanaa.

Ensimmäiset viikot kämpässä asui myös todella mukava saksalaistyttö, joka oli Barcelonassa viisi viikkoa lomailemassa ja opiskelemassa Espanjaa. "I have been working for seven years, now I have a job break". Tämä siitä johtuen, että kriisin takia koko hänen työpaikkansa suljettiin ja kaikki joutuivat työttömäksi. Siispä hän tuli vanhan ystävänsä luokse Barcelonaan hetkeksi. Ihanan huoleton hän oli, ja avoimin silmin katsoi tulevaisuuteen, vaikka mitään varmaa siellä ei ollut. Toisaalta hänellä on myös kaikki maailman mahdollisuudet edessä. Nyt hän on jo lähtenyt takaisin Berliiniin, ja hänen tilalleen on saapunut hollantilainen tyttö.  Tämä neitokainen on 26-vuotias ihana hollantilainen, niin kuin kaikki hollantilaiset tuppaavat olemaan, mukavia ja avoimia. Hän on täällä kirjoittamassa graduaan jalkapallosta ja kansalaisuudesta tai kansallismielisyydestä vai mikä se sana on.. Nationalismi? Vaikka hän gradunsa parissa ahkeroitseekin, yhtä mukavan rennosti hänkin elelee, sopii siis mainiosti joukkoomme.

Sitten vielä löytyy nuori 19-vuotias ruotsalaistyttönen. Hän on selkeästi nuorin, vanhimpaan talon asukkiin on eroa yli 10 vuotta. Hän muutti kämppään puolitoista viikkoa minun jälkeeni ja hän on täällä kesän loppuun nauttimassa ja lomailemassa opiskellen hieman espanjaa. Oikein mukava, joskin selkeästi nuorempi ja hassu ruotsalaistyttö joka juhlii paljon ja nukkuu koko seuraavan päivän.

Siinä koonnos asukeista, ja kuten huomata saattaa, kaikkia meitä yhdistää se, että tämänhetkinen elämäntilanne on vain vaihe, vaihe jolloin keskitytään vain nauttimaan elämästä. Ja sitähän me teemme ja se on mahtavaa. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja suurilta osin onnellisuuteni Barcelonassa johtuukin juuri kämppiksistäni. Nyt kun kaikki vaihtariystäväni ovat jo kotikonnuilleen palanneet, huomaan olevani helpottunut. Neljän kuukauden hurjan hektisen menon jälkeen on ihanaa, että ei tarvitse mennä minnekään, ei tarvitse tehdä mitään eikä tarvitse ilmoitella kenellekään tekemisistään. Ihan vaan voi olla, itsekseen ja tehdä mitä lystää. Ja sitten olla kotona ja nauttia yhteisestä ajasta la familian kanssa, haha. Kodissamme tiivistyy mahtava kimppakämppä-tunnelma, ja mietinkin miten käy sitten kun tulen Suomeen. Barcelonan vilinästä, viiden henkilön kommuunista rauhalliseen Munkkivuoreen yksin asumaan. Se saattaa vaatia hieman totuttelua. Mutta onneksi silloin on kesä, joten harmaa arki ei heti iske. Ja voi olla, että ensimmäisen kuukauden saan asustaa kera bolognan matkaajan. Ja lisäksi heti elokuussa saapuu luultavasti jo vieraita Euroopasta kokemaan Suomen kesää, mukaanlukien muutama kämppikseni. Syyskuussa se arki pamahtaa. Opiskelu. Prjoketi. Gradu. Työ(ttömyys?). Pieniä paluu-angsteja alkaa jo kertymään. 

Mutta nyt on kesä, täällä olen ja nautin. 

Tricampions - nyt se on nähty ja koettu

Kolmas kerta toden sanoo, eli Tricampions, kolmoisvoitto sekä kolmas ja viimeinen blogiteksti valokuvin jalkapallosta. 

Miten Barcelona valmistautui vuoden kuumimpaan otteluun, Champions liigan finaaliin? No, tietysti hurraamalla ja liputtamalla, koko kaupunki ja jokainen parveke oli Barcan blaugranan tai Katalonian punakeltaisin lipuin varustettu. Koska toki matsi oli myös tärkeä koko suurelle ja mahtavalle Katalonialle, onhan Barca sen ylpeys.  

Jo ennen voittoa oli kovat odotukset: FCBarcelona, the best of the world

koko talon parvekerivistöllä komeileva blaugrana - lippu

Ja aika tuli matsin. Suuntasimme taas täpötäyteen baariin katsomaan jotta tunnelma olisi mitä parhain ja aidoin. Ja voi voi, sitä se oli!

Baarissa iloitaan, taustalla barcan kultainen Messi tuulettaa 2-0 maaliaan

Matsin jälkeen oli toki suuntana Placa Catalunya, juhlien pääkallopaikka. Meno oli sinne matkalla samanlaista kuin muutama viikko sitten Copan voiton jälkeen, mutta Placalle päästyämme huomasi kyllä, että nyt on jo kyse jostain suuremmasta. Koko aukio oli aivan täynnä ihmisiä, iloitsevia, itkeviä, pieniä ja suuria ja ketä tahansa. Siellä oli suuri screeni joka lähetti kuvia matsista, ja näytti uudelleen ja uudelleen Eto´on ja Messin maalit ja tuuletukset, Puyolin nostamassa pokaalia ja koko joukkuetta juhlimassa. Tunnelma oli mieletön, aivan mieletön. Televisiokamerat kuvasivat Placan tapahtumia, joten jostain minutkin siellä saattaa nähdä pomppivan. Koska toki kameran läheisyydessä juoksimme sen eteen laulamaan Fútbol club barceloooooonaa! 

matkalla placalle näimme jo poliisiautot valmistautumassa taas jälleen hurjaan iloitteluiltaan

menoa placalla

meidän joukkio, MÉS!

Messi, Messi, Messi... 

Aina Messin kuvan ilmestyessä koko placa yhtyi Messi-huutoihin, samalla heilutellen käsiään ylhäällä, kuin kumartaen. Kaikki rakastavat Messiä! ja mikseivät rakastaisi, huikea pelaaja. Toivottavasti myös vuoden pelaaja, näin ainakin uumoillaan.

Campions! Tricampions!

Liput liehuivat joka puolella

Olimme placalla varmaankin muutaman tunnin fiilistelemässä. Siinä vaiheessa kun matsin parhaita paloja ja sen jälkitunnelmia näytettiin screenillä ja kauittimista soi täysillä Coldplayn Viva la Vida, niin tunnelma oli epätodellinen ja ennenkokematon. Aivan mahtava. FC Barcelona on vienyt sydämein, fani olen. 

Ja jossain vaiheessa yön pikkutunteina meno yltyi taas niin, että poliisiautot huristivat ja ihmiset juoksivat. 

Tällä kertaa loukkaantuneiden määrä tuplaantui, yli 150 ihmistä. Tässä vaiheessa kipsimme baarin kautta kotiin.

Seuraavana aamuna herätessäni oli olo varsin heikko, enkä meinaa nyt captain morgania. Olin saanut pöpön, joka on jo kahdella kämppikselläni ollut, sillä heräsin kuumeisena ja hyvin kipeänä. Koko torstain makasinkin sängyssä - terassin sohvalla - olohuoneen sohvalla. Jossain vaiheessa päivää meinasin katsoa netistä, että milloin joukkue saapuu takaisin kotiin ja näyttäytyy koko kansalle, mutta netti ei toiminut. Niinpä siinä vaiheessa kun kömmin terassin sohvalta olohuoneen sohvalle ja avasin telkkarin, koko järkytys oli edessäni. Barca TV:stä (kyllä, heillä on oma tv-kanava) näkyi kuvaa kaupungista, jonka läpi iloinen Campions- bussi kulki, mukanaan koko joukkue. Kadut olivat tupaten täynnä barcelonalaisia juhlimassa ja tervehtimässä sankareitaan. Ja missä minä olin??? Kotisohvallani kuumehoureissa. Melkein siltä seisomalta lähdin metsästämään, että missä sankarieni bussi olisi, mutta siinä vaiheessa he olivat jo melkein perillä Camp Noulla, joten en olisi ehtinyt enää sinne. Joskus ärsyttää niin käsittämättömän paljon, ettei sitä voi edes käsitellä, ja tämä on minulle sellainen. Menetin sen parhaan osan voittojuhlista, joukkueen tervehdyksen koko kaupungin ollessa vastassa. Kaikki siitä syystä, että netti ei toiminut, sillä siellähän se tieto olisi ollut ja että olin niin kipeä ja kuumeessa, etten jaksanut nähdä enempää vaivaa asiaa selvittämiseen. Piru. Mutta, se siitä. Katsoin Camp Noun voittojuhlat kotona telkkarista, ja voin kuvitella mikä oli tunnelma siellä. Voi että! Ihan tupaten täynnä ja sellaista fiilistelyä että ihan kylmät väreet melkein tuli ihan vain telkkarinkin välityksellä. Ihaninta oli, kun kaikki, myös ei-katalonialaiset pelaajat, lopettivat puheensa Visca el barca i visca catalunya! haha, on ne sitten vekkuleita. Useimmat myös aloittivat puheensa katalaaniksi Bona nit ja koko yleisö hurrasi hulluna. On se barca sitten niin katalonialainen, vaikka onkin kansainvälinen. Visca catalunya!

Matsia seuranneina päivinä on kaikki lehdet, mainokset ja kaikki täynnä Barcan ilojuhlaa, Tricampions- teksti näkyy siellä täällä, liput yhä liehuvat ja tärkeintä on ilmeisesti painottaa, että Barca on ensimmäinen espanjalainen joukkue joka on tämän kolmoisvoiton saavuttanut. ja toki ennenkaikkea myös mainita, että Real Madrid ei ole moiseen koskaan yltänyt. Sillä parastahan on aina se, että voittaa Madridin. 

Barcan ja katalonian liput yhä ylväästi kauniin talon parvekkeilla voittojen jälkeen

Katalonian liput roikkuvat parvekkeilla, vaan mitäs keskellä olevaan ikkunaan on kiinnitetty?

Tärkeät lehdet tärkeiltä päiviltä, ensin copan voitto, sitten liigan voitto (tuplapystit) ja lopulta champions eli TRICAMPIONS!

Huuhaa, sellaista. Tänään on vielä Espanjan liigan Barcan viimeinen ottelu, mahtaa olla kivaa pelata kun on jo kaikki voitot taskussa mitä olla saattaa. Kolme pystiä on nyt ihailtavissa Camp Noulla FCBarcelonan museossa, ja pakkohan niitä on mennä katsomaan. 

Ja lopuksi laulu joka ei lakkaa soimasta täällä eikä minun päässääni. Sävel on tuttu,  Queenin We will rock you ja sanat menevät näin: Copa, Liga y Champions! 

tum tum

tum tum

Copa, Liga y Champions!