Vierailijoita

Vaihdossa ollessa on aina kiva saada vieraita Suomesta. Valitessani Barcelonan vaihtokaupungiksi olin melko varma, että vieraita saisin. Ja vieraitahan sain! Tässä pieni koonnos tähän astisista vieraistani.

Ensimmäiset vieraani saapuivat maaliskuussa ja heistä kirjoittelinkin jo yhden blogitekstin. Kevään lämmetessä alkoikin vierasvirta kasvaa, ja ihmekös tuo. Ensin kylään tuli äitini, joka oli täällä viitisen päivää. Äidin kanssa kierreltiin kaupunkia, käveltiin paljon ja joka päivä nähtiin jokin kulttuurinähtävyys. Joka päivä myös näin tai tein jotain, mitä en ollut ennen nähnyt tai tehnyt. Kävimme Picasso museossa, Tibidabo-vuorella, Casa Batllóssa, Palau de Musicassa konsertissa, söimme paljon ja herkullista ruokaa ja joimme kahvia ja teetä kivoissa kahviloissa ja hieman shoppailimme. Eräänä iltana teimme myös suomalaista ruokaa kotonani kämppiksilleni. Alkupalaksi Väinämöisen nappeja kylmäsavupaistetun poron kera. Nämä olivat suuri menestys, "the Rudolf buttons". Englantilainen kämppis oli hieman kauhuissaan kuullessaan, että syömme poroa. Hän pelkäsi syövänsä Petteri Punakunon, mutta lupasin että Petteriä ei syödä. Mutta tästä lähin poroa kutsutaankin vain Rudolfiksi. Olenkin jo luvannut tehdä poropiirakkaa, eli Rudolf pie´ta. Saas nähdä miten se onnistuu ja uppoaa. Pääruoaksi teimme uunilohta ja kasviksia, ja kovasti kaikki tykkäsivät. Muutenkin oli kivaa ja kyllä täällä vieläkin puhutaan Mama Sisistä ja kuinka huikea hän oli. Kämppikset on siis hurmattu. 

Äiti kylässä, lounastauko

Kulttuurinähtävyys, Gaudin Casa Batlló

Näkymä Tibidabo-vuorelta

Äitini oli vieraana lauantaista torstaihin. Heti perjantaina tulikin jo seuraava, Emma viikonlopuksi Madridista. Perjantaina olimme molemmat niin väsyneitä, että illalla laitoimme ruokaa ja katsoimme telkkaria ja nukkumassa olimme varmasti ennen puolta yötä. Olimme myös sen verran väsyneitä, että ilta meni lähinnä kikatellessa kaikelle maailman hölmöimmälle. Mutta kivaa oli, hihi. Tänä viikoloppuna meillä olikin barbecue tuparit, joten Emma pääsi juhlintoihin. Tämä tosin myös tarkoitti sitä, että lauantaina minun piti olla kotona ja auttaa järjestelyissä, enkä voinut olla kaupunkiopas. Harmillisesti barbecue päivä oli myös varsin tuulinen ja viileä. Eipä se menoa haitannut kuitenkaan ja hauskaa oli! Juhlien jälkeen menimme baariin, joka oli "ihan vieressä", eli kävelimme puolisen tuntia. Olen niin tottunut aina kävelemään kaikkialle, että en aina ihan tajua kuinka pitkiä matkoja kävelen. Emma oli tästä varmasti erityisen kiitollinen, sillä hänellä oli korkkarit.. heh, pyydän anteeksi. Taksilla kuitenkin kotiin menimme. Sunnuntai menikin löhötessä terassilla, kunnes koittikin jo aika lähteä kohti lentokenttää. Harmikseni en ehtinyt käymään Madridissa Emman luona kylässä, aikaa kun aina on liian vähän. 

Emma ja lapaset barbecue-juhlissa ;)

Sitten seuraava vieras saapuikin samana iltana, serkkuni tuli ihastelemaan Barca-Chelsea matsia. Maanantai hengailimme terassillamme, rannalla ja illalla menimme kämppikseni kanssa muutamalle mojitolle. Muutama oli muutama enemmän, ja kivaa oli. Tiistaina olikin matsin aika, minä katsoin sen kotona ja serkkuni Camp Noulla. Voittoa kun ei tullut, niin voittojuhlintoihin ei tarvinnut osallistua ja keskiviikkoaamuna olikin meillä molemmilla aikainen herätys ja matka kohti Helsinkiä Vapun viettoon.

Suomesta palatessani olikin melkoista menoa, kun kaikki ystäväni täältä lähtivät koteihinsa, ja jokaikinen ilta oli jonkun viimeinen ilta ja oli juhlat ja pakkohan niihin oli mennä. Joka ilta. Ja sitten tulikin seuraava vieras, Aiski Berliinistä. Sunnuntai-iltana hän saapui, hain bussipysäkiltä, menimme kotiin, viinilasi käteen, vaatteiden vaihto, pikainen minttu-shotti ja suoraan vaan juhlimaan sillä oli Secret Sundaze, eli jokin suuri ja suosittu pimpam-musiikki-iltama. Sinne siis. Tanssia aamuneljään ja sitten kotiin, hetki vielä terassilla. Hetki muuttui auringonpaisteeseen, ja jos aurinko paistaa niin miksikäs sitä turhaan enää nukkumaan menisi. Maanantain puolella, aamuyhdeksän aikoihin pimpom-musiikki soi terassilla ja aamukahvia juodaan. Naapurit ihmettelevät. Tämä maanatai onkin kämpässämme nimeltää Loose Monday eikä sitä enää ole olemassa. Sen verran hämmentävä oli se päivä kokonaisuudessaan. Teimme päivän kulttuurinähtävyyden, eli kävelimme kadun päässä nököttävälle Sagrada Familialle. Iltapäivästä nukkumattoman yön jälkeen oli saatava hetki unta. Muutama tunti lepoa ja sitten syömään tapaksia, sillä tämä maanantai oli parhaan ystäväni viimeinen ilta. Valitettavasti (ja viisaasti) en voinut osallistua yömenoihin mukaan, sillä uni voitti. Aiskin muut päivät olimmekin sitten tehokkaita ja oikein mukavaa oli. 

Päivän kulttuurinähtävyys, Montjuic

Hahaa, ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, viimeisimmät vieraani... Tittidididii, koko joukko ystäviä! Tsiisteri ja Kakkis Freiburgista, Recculí Suomesta ja Miguel Bolognasta, kaikki yhes koos! Voi että oli kivaa! Viikon verran, hieman eri aikatauluilla kaikki, mutta kokonaisuutena vieraita viikon verran. Tämän jälkeen nukuinkin muutaman päivän, haha. 

Vierailun voisi tiivistää sanaan Mojito. mmm... mojito. Päivittäinen mojito annos oli saatava tyydytettyä, vaalealle rinteelle tuplana, christerille mustana ja lörpälle koko kannu. Ruokailu oli myös äärimmäsien tärkeä teema, sillä aina piti miettiä etukäteen, että missä milloin ja mitä syömme. Oli niin monta eri ruokailupaikka-ja tapaa mitä halusimme tehdä, niin piti oikein aikatauluttaa ruokailut. Saimme kaiken tehtyä, tapaksia, champagneriaa, barbecue´ta ja lempiravintoloitani. Kämppikseni kuvailivat kaikkia uskomattoman ystävällisiksi ja kohteliaiksi, eli hyvin käytäydytty. Saksalainen myös ihmetteli, kun ensimmäisenä iltana istuimme kaikki syömässä, ja hän höpötti höpötti ja mietti sen jälkeen, että miksei kukaan muu puhu mitään. Naureskelin ja sanoin, että suomalaiselle on ihan okei jos ei ole puhuttavaa, puhutaan jos on asiaa ja hänellä näytti olevan tarinoita tarinoiden perään. Viikon aikana kävelimme paljon, metsästimme coctail happy hour- aikoja, kävimme Barcelonan ulkopuolella olevalla kauniilla rannalla, näimme nähtävyyksiä, nauroimme ja nautimme yhteiselosta. Iltaisin kävimme syömässä ja baareissa. Oli aivan mahtavaa, että niin monta kamua oli täällä samanaikaisesti! 

Barbecue-hetki terassilla

Kevään neljäs jälleennäkemisemme oli Barcelonassa

Torstaina tuleekin viimeinen vieras, Eppu. Kämppikseni jo innolla odottavat, vaikka he ovatkin hieman pettyneitä että molemmat siskoni eivät tule, sillä he odottivat jo innolla että kotona juoksentelisi kolme sissiä. haha. 

Kiitos kaikille vieraille!