Koti

Olen pitkään mietiskellyt asuntoani täällä. Valitsin tämä kämpän aikoinani siksi, että kämppikset olivat kivoja enkä jaksanut enää olla yksin ja metsästää kotia. Täällä oli mukava ja kotoisa tunnelma ja on yhä. Muutenkin koti on oikein kiva, kotoisa, kivalla paikalla, kivat kämppikset, oma henkilökohtainen kylpyhuone, kämppä on täydellisesti varusteltu (mm.huonekalut ja keittiövälineet) ja muutenkin kaikinpuolin juurikin kiva. Mutta ei mahtava, ei paras, ei henkeäsalpaava. Eli ei sellainen kuin olin kuvitellut. Talo ei ole kaunis ja vanha barcelonalainen, vaan enemmänkin 60-luvun funkkistyylinen väritön möhkäle. Alussa ajattelin, että selviäisin siitä. Mutta kuljeskellessani barcelonan kauniita katuja, en taloja katsoessa muuta mietikään, kuin että olisipa kiva asua tuossa tai tuossa talossa.

Päivittäin mietin myös huonettani ja sen pienuutta.  Huoneeni on pieni. Hyvin pieni. Tilaa ei ole vierailijoille eikä oikein muullekaan. Opiskellakaan ei juuri huvita, kun pitäisi pimeässä pienessä kopperossa oleskella. Oikein kiva ja kotoisa se on, mutta liian pieni.  

Esittelen teille, huoneeni!

Siinä se. Ja alimmissa kuvissa näkyy koko lattiatila. Siihen ehkä mahtuisi yksi patja, puoliksi sängyn alle.. tervetuloa kylään siis! Eli tämän kokoinen lukaali minulla. 

Kämppikseni ovat asuneet täällä jo toista vuotta, he ovat serkuksia ja parhaita ystäviä keskenään. Minun huoneeni on kätevästi ulko-oven ja keittiön vieressä, ja tyttöjen huoneet ovat toisella puolella asuntoa, olohuoneen takana. Joten minulla on oma tilani ja heillä omansa. Usein tuntuukin siltä, että tämä on vain heidän kotinsa. No, niinhän se periaatteessa onkin, vaikka hekin ovat vuokralla ja minä alivuokraan heiltä tätä huonetta. Mutta siis tarkoitan, että en tunne tämän olevan minun kotini yhtä lailla kuin heidän. En kutsu ystäviä viikolla kylään, sillä minun huoneessani olisi typerä istua sillä se on niin pieni. Kämppikseni taas oleskelevat aina olohuoneessa, ja jos eivät, niin heidän huoneensa on olohuoneen kohdalla, joten espanjalaisittain "äänieristetty" seinä kantaisi melumme heidän huoneeseensa. He käyvät töissä, joten heidän aikataulunsa on hyvin erilainen. Mutta olohuone on oikein mukava isolla ikkunalla. 

olohuone

Oma kylpyhuone on melkoinen plussa, en ole kenelläkään muulla kuullut sitä olevan. Mutta sen arvoa laskee melkoisesti se, ettei suihkussa voi kuitenkaan käydä samanaikaisesti, sillä lämmintä vettä ei silloin tulisi molempiin suihkuihin. Mutta onhan se kivaa omistaa oma kylpyhuone, varsinkin kun se on paljon suurempi kuin pienessä yksiössäni kotona oli.  

Kylpyhuoneeni

Niin, ja sokerina pohjalla on huoneeni ikkuna. Tai mikä lie. Sisäikkuna espanjalaisittain. Teille jotka ette ole moista nähneet tai kokeneet, tässä näkymät ikkunastani.

suora näkyma             

näkymä vasemmalle     

näkymä ylös. siellä jossain se taivas ja aurinko ja raikas ilma ovat... 

Sellainen koti minulla. Ja mikä tärkeintä tai pahinta, täällä ei ole parveketta. Olen kevään edetessä ja ilmojen lämmetessä tajunnut, että on sula vääryys asua Barcelonassa jos ei omista parveketta. Suomalaisena haluan nauttia jokaikisestä auringon pilkkeestä, ja voitte kuvitella että tuosta ikkunastani ei totisesti aurinko pilkistele. Olen siis jokseenkin tyytymätön, mutta samalla myös liian laiska etsimään parempaa.

Muutama viikko sitten eräs ystäväni kertoi ottaneensa aurinkoa terassillaan koko päivän. Kaihoisana kuuntelin ja nurisin, ettei minulla ole moista iloa. Sitten hän kertoi minulle, että hänen kämppiksensä kaveri remontoi juuri erästä asuntoa jossa on parveke ja kuulemma järjetön terassi sisäpihalla ja siellä pitäisi olla huone vapaana. Haaveilin jo asuvani siellä, ja Roomasta palattuani pyysinkin ystävältäni tämän numeroa. Seuraavana päivänä kävin katsomassa kämppää ja valitsin itselleni huoneen. Muutto on huhtikuun puolessa välissä.

Kämppää remontoi kaksi arkkitehtiopiskelijaa, jotka siellä myös asuvat. Saksalainen ja britti, ovat n.30-vuotiaita miekkosia. Sitten kämppään muuttaa lisäkseni vielä yksi tyttö, taisi olla hollantilainen, en ole aivan varma. Huoneeni on kaksi kertaa isompi kuin nykyinen, parveke on kaunis ja terassi on suurin koskaan elämässäni näkemäni. Kämppä remontoidaan kokonaisuudessaan ja nämä arkkitehdit tekevät kaiken itse, ja heillä oli melkoisia suunnitelmia. Kämppää esitellessään he kertoivat mitä mihinkin tulee, mm. ruokailuhuone, olohuone, kaksi kylpyhuonetta ja terassille katettu ruokailutila ja barbecue-juhlia varten oma nurkkaus. Asunto on Principal-kerroksessa, eli suomalaisittain toisessa kerroksessa tai ensimmäisessä, mutta ei katutasossa. Terassi on sisäpihan puolella, ja lupaan tarkistaa sen todellisen mitan kun sinne muutan, mutta ainakin 100 neliöinen se on. tai ehkä ei ihan niin iso, mutta iso kuitenkin. 

Joten, nyt voin hyvillä mielin toivottaa kaikki tervetulleiksi kylään, sillä voin majoittaa luokseni ja uskon että viihtyisitte terassillani mukavasti. Uskon että tämä kämppä on juuri se, mistä haaveilin tänne tullessani. Eli herään aamulla, juon aamukahvini parvekkeella yöasussani ja sen jälkeen otan aurinkoa terassilla bikineissä kylmä limu kädessäni. Illan tullen grillataan terasilla kämppisten ja ystävien kera ja nautitaan viiniä. Näin sen pitäisi ollakin. Näin se tulee olemaan.

Romanssi Roomassa

Treffit Roomassa

Bolognasta palattuani emme olleet Mikon kanssa sopineet seuraavaa tapaamista. Suunnitelmissa oli (ja on yhä) mennä Suomeen käymään Vapun tienoilla, mutta siinä vaiheessa siihen oli liian pitkä aika, ja yhtenä iltana sitten sovimme, että tapaisimme muutaman viikon päästä. Olin jo katsellut mahdollista tapaamista varten paikkoja ja lentoja ja löytänyt hyvin huokeita lentoja Roomaan. Niinpä sovimme, että tapaisimme romanttisessa Roomassa. Ihanaa. 

Paniikki

Lentoni lähti klo13 Barcelonan päälentoasemalta. Olin laittanut herätyksen klo 9.30, jotta ehtisin tehdä vielä vaikka mitä ennen lähtöä. Edellisenä päivänä ystäväni oli vinkannut minua tekemään check inin online, kätevästi netissä vaan naps naps, ja boarding pass tulostettu.  Ei siis tarvitsisi olla kentällä niin aikaisin. Juu. No enpä olisi ollutkaan... Torstaina oli paikallisen yliopistoni järjestämä illallinen. Sieltä sitten baariin. Ja toiseen. Ja vielä hetki puiston penkillä. Nukkumaan kuuden aikaan. Heräsin sitten kello 11.46. Hetkellisen hämmenyksen jälkeen tajusin, mikä päivä oli, mitä kello oli ja missä minun tulisi olla!! Täydellisessä paniikissa juoksin ja huusin ja raivosin itselleni, ihmettelin ja olin hyvin pöllämystynyt. Onnekseni kämppikseni oli kotona, joten sain hieman rauhoitusta. Pyysin häntä soittamaan minulle taksin, puhuin espanja/ranska/englanti sekoitusta lisäten suomalaisia kirosanoja. Heitin vaatteet päälle, otin puoliksi pakatun repun selkääni, etsin puhelimeni sänkyni uumenista ja kauhunsekaisin tuntein hyppäsin taksiin. Puuskutin kuskille että lentokentällä niin pian kuin pääsee, hän vain pudisteli päätään ja ilmoitti etten tulisi ehtimään. Ja sehän auttoi minua rauhoittumaan. Siinä sitten köröteltiin, ei totisestikaan niin nopeasti kuin mahdollista, mutta lopulta perillä. Kello 12.17! Hyvin siis ehdin. Aikaakin jäi 13minuuttia. Äitini onkin minua opettanut, että lentokentällä on parempi olla kymmenen minuuttia liian aikaisin, kuin minuutinkin liian myöhään. Äiti, olin siis hyvissä ajoin 13 minuttia etukäteen. 

Lentomatka oli yhä panikkia ja pelkoa. Kauhu siitä, että melkein nukuin pommiin maailman tärkeimmästä jutusta, lomasta kultani kanssa. Ja sen lisäksi kone pomppi ja pomppi, turbulenssia oli enemmän kuin normaalitilaa. Pidin vain silmäni kiinni ja yritin rauhoittua. Koko aamun kestävä kauhu helpotti vasta hotellille päästyä. Koska olin perillä ja enää tarvitsi odottaa, että Mikko koputtaa oveen ja saapuu luokseni. Ja toki kun näin kävi, avasin oven ja suljin sen heti. Niin jännää se oli. Sitten hihittelin itsekseni, kunnes päästin hänet sisään ja kauhu tilalle tuli onni ja ilo. Lomamme teema oli romanssi roomassa. Ja sitä se oli.

Vacanze Romane

Rooma oli uusi tuttavuus meille molemmille. Olin ostanut Rooma oppaan Barcelonasta, mutta se sitten siinä aamun hälinässä jäi muiden mukana kotiin (kuten myös kaikki meikkini, huivini, laturini ja ties mitä muuta) mutta koska halusin tietää kaiken ja matkustella oppaan kera, ostin uuden pienen kentältä. Sen perusteella sitten suunnistettiin tärkeimmille nähtävyyksille. 

Piazza Navona ja taiteilijat

Päivät vietimme kuljeskellen kaduilla, ihastellen, juoden kahvia ja käyttätyen kuin Loma Roomassa elokuvassa, eli iloiten ja rakastaen. Vaikka tosin vespalla ei tullut huristettua. Mutta ehdimme nähdä Piazzoja, Colosseumin, Vatikaanin, suihkulähteitä, Portaat, Pantheonin, kirkkoja, muinaisen kaupungin, ja mitä siellä nyt onkaan. Joka kulmassa jotakin hienoa. Kaupunkin on kaunis.

Espanjalaiset portaat

Espanjalaisilla portailla oli joku muukin kuin me, emme siis päässeet siellä puikkelehtimaan jäätelöiden kera, kuten Audrey ja Gregory. Portaat olivat minulle hyvin tutut, mutta en osannut kertoa, että miksi ne niin hyvin tunnistin, sillä seuralaiseni sanoi ettei niistä ole kuullutkaan. Nyt voin paljastaa, että portaat ovat lukion historian kurssin kansainväliset suhteet - kirjan kannessa. Siitä ne varmaan ovatkin tunnetut ympäri maailmaa. 

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä katsomaan Rooman maratonia, mutta aamusella herätyksen soidessa valitsin hikisten ihmisten juoksemisen katsomisen sijaan mielummin nukkumisen mukavassa sängyssä.  Vastauksesi sain hieman pettyneen äännähdyksen vierestäni, mutta pian uni sai meidät molemmat kiinni ja vasta iltapäivästä pääsimme taas liikkelle. Niinhän sen lomalla tulisi ollakin. Koska oli sunnuntai, päätimme (monen uusitun suunnitelman jälkeen) mennä Pyhään kaupunkiin, Vatikaaniin. Harmiksemme emme ehtineet mennä käymään Vatikaanin museoissa, lähinnä Sikstuksen kappelissa, sillä se sulkeutui jo klo18. Mutta lopulta varmaankin ihan hyvä vaan, sillä Pietarinkirkko sai minut jo niin hämmentymään, että jos siihen perään olisi sitten vielä mennyt ihastelemaan Sikstuksen kappelia Michelangelon freskoineen, olisi siinä ollut liikaa hienoutta yhdelle päivälle. Pietarinkirkon massiivisuus sai minut aivan hiljaiseksi, kunhan siellä kuljeskelin suu auki hämmenyksestä. Barcelonassa kirkot ovat suurimmalta osin goottilaista tyyliä, eli sisällä ei ole juuri mitään väristystä, mutta kaikki ikkunat ovat lasimaalauksia joiden läpi auringonvalo tulee värikkäänä, hyvin kaunista. Mutta hyvin pelkistettyä, toisin kuin Paavin pieni kirkko.. 

Pietarinkirkko Vatikaanissa. melkoinen

Maanantaina ohjelmassa oli Colosseum ja Forum Romanum. Minusta on aina hurjan hassua nähdä kaikkia mielettömän tunnettuja nähtävyyksiä, mitä olen nähnyt satoja kertoja kuvissa, mutta en koskaan aikaisemmin livenä. Kuten kun ensimmäisen kerran näin Eiffelin tornin, tunne oli niin hassu. Tuossa se nyt on, hahaha. Colosseum aiheutti hieman samaa. Siinä se nyt on, mieletön rakennelma, jolla on melkoinen historia. Olimme saaneet vinkin hollantilaisilta tuttavilta, että liput kannattaa ostaa etukäteen toisesta paikasta niin ei tarvitse jonottaa Colosseumilla. Tämä vinkki osoittautui hyvin hyödylliseksi, sillä joku muukin oli ajatellut mennä käymään Colosseumilla. 

Forum Romanum oli jo melkein liikaa, niin paljon nähtävää ja hämmästeltävää. Kaikkia vanhoja rakennelmia ja kyliä. Siellä sitten kuljeskelee poluilla miettien, että tästä se Nerokin on käppäilyt ja Augustus tallustellut. Ihan hullua. Hieno paikka. 

Colosseumilla 

Jostain syystä jos pyydämme jotakin tuntematonta ihmistä ihmistä ottamaan meistä kuvaa, ei se ikinä onnistu. Budapestistä ei totisesti saatu hyvää yhteistä kuvaa, Bolognasta myöskään ja Roomastakin piti muutamaan otteeseen yrittää. Joko kuva on huonosti otettu, rajattu puoliksi tai liian kaukaa tai mitä lie, ja joskus toki syy voi olla kuvattavissakin. Siitä syystä yleensä tyydynkin ottamaan itse kuvat, ja kamerani onkin täynnä epämääräisiä pusukuvia, joissa näkyy kaksi päätä. Ja ne vasta hienoja ovatkin. Mutta siis, tässä tämä kuva Colosseumilta on paras vieraan ihmisen ottama kuva meistä. Vaikka minulla ehkä sattaa olla silmät kiinni, mutta eipä kai se mitään. 

Iltapäivällä menimme käpsimään Rooman kauniiseen kaupunginosaan, Trastevereen. (en tiedä onko se Trastevere vai Trastervere, molemmilla sanoilla löytyy tietoa internetistä) Tämä pieni työläiskaupunginosa on ihastuttava pienine kujineen ja ravintoiloineen. Olimme yhtenä iltana syömässä eräässä ravintolassa täällä hollantilaisten tuttujen kera, ja ruoka maksoi 2-6 euroa. Aikamoista. Ja hyvääkin oli, ainakin minun pizzani, nam nam.  

kortti ja kortin paikka 

Olin ostanut kortin jossa luki Via Moro, haha. Trasteveressä kuljeskellessamme löysimme Via Moron ja kohdan mistä kortin kuva on otettu. Ehdotin että otetaan kuva kortista ja kadusta, eikös olisi hauskaa. Mikko piti ajatusta ihan tyhmänä. Mutta näin hieno kuva tuli. Vaikka kadunnimi ei ihan selkeänä näy, niin pystyy sen aavistamaan. Itse olen kovin ylpeä ja iloinen hienosta kuvasta ja ajatuksesta. haha!

ihania kujia Trasteveressä

Rakastan italialaista ihanaa pientä sotkuisuutta ja rujoisuutta. Graffitteja ja tarroja ja paperi-ilmoituksia seinillä. Ihana vastakohta suomalaisella ylisiistiydelle. Pidän myös tyylistä, että roskalaatikot ovat kaduilla, eivätkä talojen sisäpihoilla. Kätevää lähteä kotoaan roskapussi mukana ja heivata se ensimmäiseen sopivaan roskikseen, ilman että tarvitsi mennä pihaovesta joka saattaa joskus tuntua liian aikaavievältä jos on kiire. Ja onhan se nyt kätevämpi ne tyhjentääkin, kun ne kaikki ovat kaduilla. Ei tarvitse roska-autojen seikkailla porttikongeista sisään.  

ihania italialaisia roskalaatikoita täynnä informativiisia pikkutarroja 

rakastan myös sotkuisia graffitin täytteisiä ovia. paljon tunnelmallisempia

Kaikinpuolin matkamme oli täydellinen. En keksi mitään mikä olisi mennyt pieleen (jos ei ota huomioon aamuherätystäni barcelonassa, mutta sitä ei vielä lasketa matkaan) tai mikä olisi voinut mennä paremmin kuin meni. Kaupunki oli kaunis, meillä oli hauskaa ja nautimme joka hetkestä. Jälleennäkemisen riemu ja onni on parasta mitä on. Viisi päivää ihanaa romanssia ja rakkautta kauniissa kaupungissa on parasta mitä voi tehdä. Sen voimalla jaksaa taas puurtaa ja olla erossa, kun tietää että taas jossain vaiheessa on jälleennäkeminen edessä. Ja Roomaan palaamme varmasti. Mutta ihan vapaaehtoisesti, sillä emme heittäneet kolikkoa Trevin suihkulähteeseen, sillä halusimme pitää Roomaan paluun yllätyksellisenä. 

Seuraava jälleennäkeminen saattaa olla kauniissa keväisessä Helsingissä. Ihana Helsinki...

romanssin rakastavaiset

Tyttöjen vierailu

Meneepä aika nopsaan. Viikko sitten ensimmäiset vieraani jo lähtivätkin, eli he olivat täällä toissa viikolla. Olipa kiva nähdä tuttuja vanhoja rakkaita kasvoja ja hullutella ja hölmöillä kamujen kanssa. Mutta aikaa on aina liian vähän, niin monta juttua olisin halunnut vielä näyttää ja tehdä, mutta jäipä siis jotain seuraavaankin kertaan.. Ja kaiken kivan keskellä mieltä toki kaiversi se seikka, etten voinut kolmea ystävääni majoittaa kotiini, hyvin pienen huoneeni takia. Mutta onneksi tyttöjen hotellin respan  mies oli sen verran iloinen ja hassu heppu, että jos he olisivat luonani asuneet, olisi tämä heppu jäänyt tapaamatta. Kuten myös baari jossa on pöydässä oluthanat. Vaikkei niitä kertaakaan kokeiltukaan kaikesta uhosta huolimatta.

 

Mutta viiden päivän ajan sain minäkin leikkiä turistia ja opasta, molempia sopivasti yhdistellen. Oli hirmu kiva päästä näyttämään ystäville, että miten täällä eletään. Jos oikein ymmärsin, niin hyvin he myös viihtyivät. Ilmasto on ainakin ihan miellyttävä..

Kisu kahlaamassa rannalla

Viikonloppuna olin kutsunut vaihtarikamujani kylään suomalaisille etkoille, joten tarjolla oli salmaria, minttua, suomi-viinaa ja ruisleipää. Minttua olin jo kerran maistattanut, ja se oli menestys jo heti ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa tein kylmät minttukaakaodrinksut. Yksi kaverini sanoi, että vaikka ei pidä kaakaosta tai minttusuklaasta, niin tuo drinkki oli parasta mitä hän oli koskaan juonut! haha, hyvä Suomi! Salmarin ajattelin olevan enemmänkin outo ja epämielyttävä ei-suomalaisille, mutta sekin upposi kuin häkä. Eräs ystäväni pyysi jo heti salmari tilauksen jos joku Suomesta tulee, ja yksi tyttö jopa kuvasi sen olevan laittoman hyvää. Myös kaikki ruisleipää maistaneet kehuivat sitä. Ja voitte kuvitella minun iloni, kun Nora otti laukustaan kolme pakettia ruisleipää... Kuinka olinkaan sitä kaivannut! Suomessa olevat, syökää ruisleipää paljon ja nauttikaa! Koska ruisleipä-ikävä on mitä pahin ikävä. Mutta, nyt on pakkasessani vielä muutamat leivät. ihanaa! Suomi-illan jälkeen jatkoimme yökerhoon, joka sijaitsi kävelymatkan päässä kodistani. Harmiksemme kyseinen klubi sulki ovensa jo neljältä. Useimmat isommat klubit kun ovat auki aamuseitsemään.

Tytöt baarin edessä, pohtien vieläkö jatkaa iltaa, mutta valitettavasti lähellä ei ollut enää baareja auki.

Ja mitä jäi käteen reissusta, muutaman vaate/kenkä/laukku-kappaleen lisäksi? Kisu oppi sanomaan Hola niin hienosti, että siitä lähtien ei kukaan espanjalainen ole täällä moiseen yltänyt, vaan joka kerta kun sanan kuulen, mietin vain kuinka hienosti Kisu sen osasi sanoa. Aino kovasti yritti liittää barcelona-sanan johonkin aivan muuhun kuin kauniiseen kaupunkiini, mutta onnekseni ei siinä onnistunut. Barcelona merkitsee minulle yhä maailman ihaninta kaupunkia (heti helsingin jälkeen). Nora koki elämänsä hienoimman ruoka+viini-yhdistelmän. Barcelonassa se oli tietysti tapas ja sangria, joita nautimmekin melkein joka päivä. 

Sunnuntain lounashetki rannan tuntumassa terassilla

Niin paljon tapahtuu täällä, ettei aika riitä mihinkään ja kaikkea pitäisi tehdä.. Pian taas päivittelen muita kuulumisia, mutta halusin omistaa yhden tekstin ihanille tytöille jotka tulivat minua tervehtimään! Oli todella kivaa!!

Ja hahaa, ylihuomenna on matka Roomaan! Minulla on siellä viisi päivää kestävät treffit. On se mukava olla vaihdossa yhtäaikaa, niin voi tapailla kaikissa ihanissa paikoissa. Ja tällä kertaa se on Rooma!

Huomioita ja opiskeluintoa

Kaikki vaihdossa olleet ovat varmasti huomanneet saman, tyttöjä on aina tuplatriplasti enemmän kuin poikia. Yksi parhaimmista ystävistäni täällä on poika, ja hän on se raukka/onnellinen joka joutuu/saa aina olla tyttöjen seurassa. Sen lisäksi, että poikia on vähemmän, ovat he kaikki poikkeuksetta vapaita, kun taas tytöt aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (tunnen kaksi) ovat varattuja. Hassuja juttuja ja monta vitsiä on aiheesta väännetty. Poikaparat villeinä sinkkuina varattujen tyttöjen ympäröimänä. 

Oikisvaihtareista yksikään ei ole poika. Kaikki tyttöjä. Kaikki viisi.... haha, kyllä vain, meitä on viisi oikisvaihtaria! olen siis hyvin hyvin iloinen kielikurssista ja siellä tapaamistani ihmisistä, koska muuten olisin hyvin yksinäinen. Kuten jossain vaiheessa mainitsin, minun yliopistoni ei ole kovinkaan aktiivinen järjestämään tapahtumia tai retkiä. Erasmus-tapahtumista en edes kuule mitään, sillä niistä ei informoida. Tämä on hieman harmillista sen takia, että nyt en tunne ketään muista Barcelonan yliopistoista, joissa erasmus-vaihtareita on pilvin pimein. Tai ainakin enemmän kuin viisi. Olisi mukava tavata muitakin, kuin oikis- tai kauppisopiskelijoita. Myöskään espanjalaisiin en ole tutustunut, mikä on toki aina harmillista mutta hyvin yleistä vaihdossa ollessa. Mutta, onhan tässä vielä aikaa...

Koulua on nyt mennyt kaksi viikkoa. Minulla on neljä kurssia täällä, ja niiden työmäärä ja vaikeus yllättivät minut. Vaikeus lähinnä kielellisenä vaikeutena. Vaikka luennoilla pystyn vielä seuraamaan ja ymmärtämään, on espanjankielisen lakitekstin lukeminen ja ymmärtäminen hieman toinen juttu. Lisäksi kursseilla täytyy tehdä esitelmiä, kirjoitelmia, ties mitä, mihin en totisesti ole tottunut. Ja tapani mukaan toki kaikki tehdään viime tingassa. Täällä tosin pääsee unohtumaan se, että aikaa menee hyvin paljon enemmän silloin, kun et ymmärrä mitä luet ja siitä pitäisi tehdä 20-30min esitelmä. Sellaista olen yrittänyt tehdä tässä muutaman päivän jo eli hakannut päätäni seinään. Esitelmä on torstaina, mutta en vieläkään ole ymmärtänyt tekstiä, minkä pohjalta esitelmä pitäisi tehdä. Ai mitä?.. Torstaiksi pitäisi myös kirjoittaa parin sivun kirjoitus yhdestä tapauksesta, jota en ole vielä lukenut, enkä varmaan ymmärrä sitäkään. Sain tänään myös toisen tehtävän, 10-15 sivun kirjoitelman espanjalaisen puoluelain yhden pykälän tulkinnasta ja laillisuudesta. juu-u... Eli haastetta löytyy, mutta pidän siitä. 

Kurssini ovat nimeltään Johdatus espanjalaiseen oikeuteen, Kansallisuus-ja ulkomaalaisoikeus (?), EU:n laajentuminen ja Euroopan perustuslaki ja sokerina pohjalla Oikeusfilosofia. Ah, ihana oikeusfilosofia. Kuinka nautinkaan siitä hyvin hämmentävästä tunteesta, kun tänään istuin luennoilla pohdiskellen Platonin kirjoituksia espanjaksi. Tai siis tietenkään minä en mitään pohtinut tai sanonut, herranjestas sentään, mutta kuuntelin ja luin. Kurssi on jotain niin kaukaista siitä, mitä normaalisti opiskelen tai mikä minua kiinnostaa, ja siitä syystä se tuntuu oikein erikoisen hienolta ja kiehtovalta tehdä moinen kurssi täällä vaihdossa vieraalla kielellä. Hieno tunne, hieno kurssi. Ainakin siihen saakka kunnes professori kysyy minulta mielipidettä... 

Kävelen paljon ja usein kirjoittelen ylös kivoja paikkoja, kauppoja, kahviloita tai ravintoloita joita löydän. Mutta yksi kauppa on hienoin löydös tähän asti. Ja se on tässä:

Lankakauppa!

Ja vielä ihan minun kotini vieressä. Luulin, ettei täällä moisia olekaan, ja toki olin Suomesta saakka kuljettanut muutaman kerän ja puikon. Joten jos Bolognassa vielä tarvitaan villasukkia, niin väritoivetta tulemaan ja kipsin kauppaan.

Jeps, ja kello taas tikittää ja huomenna aamupäivällä minun on saatava sekä esitelmäni että parin sivun kommentaari-kirjoitelma tehtyä, sillä kello 14.20 laskeutuu lentokone Barelonan kentälle suoraan Pariisin kautta Helsingistä mukanaan kolme ihanaa neitokaista! Ensimmäiset vieraani! Tervetuloa Nora, Aino ja Kisu, teitä on odotettu!!!