Romanssi Roomassa

Treffit Roomassa

Bolognasta palattuani emme olleet Mikon kanssa sopineet seuraavaa tapaamista. Suunnitelmissa oli (ja on yhä) mennä Suomeen käymään Vapun tienoilla, mutta siinä vaiheessa siihen oli liian pitkä aika, ja yhtenä iltana sitten sovimme, että tapaisimme muutaman viikon päästä. Olin jo katsellut mahdollista tapaamista varten paikkoja ja lentoja ja löytänyt hyvin huokeita lentoja Roomaan. Niinpä sovimme, että tapaisimme romanttisessa Roomassa. Ihanaa. 

Paniikki

Lentoni lähti klo13 Barcelonan päälentoasemalta. Olin laittanut herätyksen klo 9.30, jotta ehtisin tehdä vielä vaikka mitä ennen lähtöä. Edellisenä päivänä ystäväni oli vinkannut minua tekemään check inin online, kätevästi netissä vaan naps naps, ja boarding pass tulostettu.  Ei siis tarvitsisi olla kentällä niin aikaisin. Juu. No enpä olisi ollutkaan... Torstaina oli paikallisen yliopistoni järjestämä illallinen. Sieltä sitten baariin. Ja toiseen. Ja vielä hetki puiston penkillä. Nukkumaan kuuden aikaan. Heräsin sitten kello 11.46. Hetkellisen hämmenyksen jälkeen tajusin, mikä päivä oli, mitä kello oli ja missä minun tulisi olla!! Täydellisessä paniikissa juoksin ja huusin ja raivosin itselleni, ihmettelin ja olin hyvin pöllämystynyt. Onnekseni kämppikseni oli kotona, joten sain hieman rauhoitusta. Pyysin häntä soittamaan minulle taksin, puhuin espanja/ranska/englanti sekoitusta lisäten suomalaisia kirosanoja. Heitin vaatteet päälle, otin puoliksi pakatun repun selkääni, etsin puhelimeni sänkyni uumenista ja kauhunsekaisin tuntein hyppäsin taksiin. Puuskutin kuskille että lentokentällä niin pian kuin pääsee, hän vain pudisteli päätään ja ilmoitti etten tulisi ehtimään. Ja sehän auttoi minua rauhoittumaan. Siinä sitten köröteltiin, ei totisestikaan niin nopeasti kuin mahdollista, mutta lopulta perillä. Kello 12.17! Hyvin siis ehdin. Aikaakin jäi 13minuuttia. Äitini onkin minua opettanut, että lentokentällä on parempi olla kymmenen minuuttia liian aikaisin, kuin minuutinkin liian myöhään. Äiti, olin siis hyvissä ajoin 13 minuttia etukäteen. 

Lentomatka oli yhä panikkia ja pelkoa. Kauhu siitä, että melkein nukuin pommiin maailman tärkeimmästä jutusta, lomasta kultani kanssa. Ja sen lisäksi kone pomppi ja pomppi, turbulenssia oli enemmän kuin normaalitilaa. Pidin vain silmäni kiinni ja yritin rauhoittua. Koko aamun kestävä kauhu helpotti vasta hotellille päästyä. Koska olin perillä ja enää tarvitsi odottaa, että Mikko koputtaa oveen ja saapuu luokseni. Ja toki kun näin kävi, avasin oven ja suljin sen heti. Niin jännää se oli. Sitten hihittelin itsekseni, kunnes päästin hänet sisään ja kauhu tilalle tuli onni ja ilo. Lomamme teema oli romanssi roomassa. Ja sitä se oli.

Vacanze Romane

Rooma oli uusi tuttavuus meille molemmille. Olin ostanut Rooma oppaan Barcelonasta, mutta se sitten siinä aamun hälinässä jäi muiden mukana kotiin (kuten myös kaikki meikkini, huivini, laturini ja ties mitä muuta) mutta koska halusin tietää kaiken ja matkustella oppaan kera, ostin uuden pienen kentältä. Sen perusteella sitten suunnistettiin tärkeimmille nähtävyyksille. 

Piazza Navona ja taiteilijat

Päivät vietimme kuljeskellen kaduilla, ihastellen, juoden kahvia ja käyttätyen kuin Loma Roomassa elokuvassa, eli iloiten ja rakastaen. Vaikka tosin vespalla ei tullut huristettua. Mutta ehdimme nähdä Piazzoja, Colosseumin, Vatikaanin, suihkulähteitä, Portaat, Pantheonin, kirkkoja, muinaisen kaupungin, ja mitä siellä nyt onkaan. Joka kulmassa jotakin hienoa. Kaupunkin on kaunis.

Espanjalaiset portaat

Espanjalaisilla portailla oli joku muukin kuin me, emme siis päässeet siellä puikkelehtimaan jäätelöiden kera, kuten Audrey ja Gregory. Portaat olivat minulle hyvin tutut, mutta en osannut kertoa, että miksi ne niin hyvin tunnistin, sillä seuralaiseni sanoi ettei niistä ole kuullutkaan. Nyt voin paljastaa, että portaat ovat lukion historian kurssin kansainväliset suhteet - kirjan kannessa. Siitä ne varmaan ovatkin tunnetut ympäri maailmaa. 

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä katsomaan Rooman maratonia, mutta aamusella herätyksen soidessa valitsin hikisten ihmisten juoksemisen katsomisen sijaan mielummin nukkumisen mukavassa sängyssä.  Vastauksesi sain hieman pettyneen äännähdyksen vierestäni, mutta pian uni sai meidät molemmat kiinni ja vasta iltapäivästä pääsimme taas liikkelle. Niinhän sen lomalla tulisi ollakin. Koska oli sunnuntai, päätimme (monen uusitun suunnitelman jälkeen) mennä Pyhään kaupunkiin, Vatikaaniin. Harmiksemme emme ehtineet mennä käymään Vatikaanin museoissa, lähinnä Sikstuksen kappelissa, sillä se sulkeutui jo klo18. Mutta lopulta varmaankin ihan hyvä vaan, sillä Pietarinkirkko sai minut jo niin hämmentymään, että jos siihen perään olisi sitten vielä mennyt ihastelemaan Sikstuksen kappelia Michelangelon freskoineen, olisi siinä ollut liikaa hienoutta yhdelle päivälle. Pietarinkirkon massiivisuus sai minut aivan hiljaiseksi, kunhan siellä kuljeskelin suu auki hämmenyksestä. Barcelonassa kirkot ovat suurimmalta osin goottilaista tyyliä, eli sisällä ei ole juuri mitään väristystä, mutta kaikki ikkunat ovat lasimaalauksia joiden läpi auringonvalo tulee värikkäänä, hyvin kaunista. Mutta hyvin pelkistettyä, toisin kuin Paavin pieni kirkko.. 

Pietarinkirkko Vatikaanissa. melkoinen

Maanantaina ohjelmassa oli Colosseum ja Forum Romanum. Minusta on aina hurjan hassua nähdä kaikkia mielettömän tunnettuja nähtävyyksiä, mitä olen nähnyt satoja kertoja kuvissa, mutta en koskaan aikaisemmin livenä. Kuten kun ensimmäisen kerran näin Eiffelin tornin, tunne oli niin hassu. Tuossa se nyt on, hahaha. Colosseum aiheutti hieman samaa. Siinä se nyt on, mieletön rakennelma, jolla on melkoinen historia. Olimme saaneet vinkin hollantilaisilta tuttavilta, että liput kannattaa ostaa etukäteen toisesta paikasta niin ei tarvitse jonottaa Colosseumilla. Tämä vinkki osoittautui hyvin hyödylliseksi, sillä joku muukin oli ajatellut mennä käymään Colosseumilla. 

Forum Romanum oli jo melkein liikaa, niin paljon nähtävää ja hämmästeltävää. Kaikkia vanhoja rakennelmia ja kyliä. Siellä sitten kuljeskelee poluilla miettien, että tästä se Nerokin on käppäilyt ja Augustus tallustellut. Ihan hullua. Hieno paikka. 

Colosseumilla 

Jostain syystä jos pyydämme jotakin tuntematonta ihmistä ihmistä ottamaan meistä kuvaa, ei se ikinä onnistu. Budapestistä ei totisesti saatu hyvää yhteistä kuvaa, Bolognasta myöskään ja Roomastakin piti muutamaan otteeseen yrittää. Joko kuva on huonosti otettu, rajattu puoliksi tai liian kaukaa tai mitä lie, ja joskus toki syy voi olla kuvattavissakin. Siitä syystä yleensä tyydynkin ottamaan itse kuvat, ja kamerani onkin täynnä epämääräisiä pusukuvia, joissa näkyy kaksi päätä. Ja ne vasta hienoja ovatkin. Mutta siis, tässä tämä kuva Colosseumilta on paras vieraan ihmisen ottama kuva meistä. Vaikka minulla ehkä sattaa olla silmät kiinni, mutta eipä kai se mitään. 

Iltapäivällä menimme käpsimään Rooman kauniiseen kaupunginosaan, Trastevereen. (en tiedä onko se Trastevere vai Trastervere, molemmilla sanoilla löytyy tietoa internetistä) Tämä pieni työläiskaupunginosa on ihastuttava pienine kujineen ja ravintoiloineen. Olimme yhtenä iltana syömässä eräässä ravintolassa täällä hollantilaisten tuttujen kera, ja ruoka maksoi 2-6 euroa. Aikamoista. Ja hyvääkin oli, ainakin minun pizzani, nam nam.  

kortti ja kortin paikka 

Olin ostanut kortin jossa luki Via Moro, haha. Trasteveressä kuljeskellessamme löysimme Via Moron ja kohdan mistä kortin kuva on otettu. Ehdotin että otetaan kuva kortista ja kadusta, eikös olisi hauskaa. Mikko piti ajatusta ihan tyhmänä. Mutta näin hieno kuva tuli. Vaikka kadunnimi ei ihan selkeänä näy, niin pystyy sen aavistamaan. Itse olen kovin ylpeä ja iloinen hienosta kuvasta ja ajatuksesta. haha!

ihania kujia Trasteveressä

Rakastan italialaista ihanaa pientä sotkuisuutta ja rujoisuutta. Graffitteja ja tarroja ja paperi-ilmoituksia seinillä. Ihana vastakohta suomalaisella ylisiistiydelle. Pidän myös tyylistä, että roskalaatikot ovat kaduilla, eivätkä talojen sisäpihoilla. Kätevää lähteä kotoaan roskapussi mukana ja heivata se ensimmäiseen sopivaan roskikseen, ilman että tarvitsi mennä pihaovesta joka saattaa joskus tuntua liian aikaavievältä jos on kiire. Ja onhan se nyt kätevämpi ne tyhjentääkin, kun ne kaikki ovat kaduilla. Ei tarvitse roska-autojen seikkailla porttikongeista sisään.  

ihania italialaisia roskalaatikoita täynnä informativiisia pikkutarroja 

rakastan myös sotkuisia graffitin täytteisiä ovia. paljon tunnelmallisempia

Kaikinpuolin matkamme oli täydellinen. En keksi mitään mikä olisi mennyt pieleen (jos ei ota huomioon aamuherätystäni barcelonassa, mutta sitä ei vielä lasketa matkaan) tai mikä olisi voinut mennä paremmin kuin meni. Kaupunki oli kaunis, meillä oli hauskaa ja nautimme joka hetkestä. Jälleennäkemisen riemu ja onni on parasta mitä on. Viisi päivää ihanaa romanssia ja rakkautta kauniissa kaupungissa on parasta mitä voi tehdä. Sen voimalla jaksaa taas puurtaa ja olla erossa, kun tietää että taas jossain vaiheessa on jälleennäkeminen edessä. Ja Roomaan palaamme varmasti. Mutta ihan vapaaehtoisesti, sillä emme heittäneet kolikkoa Trevin suihkulähteeseen, sillä halusimme pitää Roomaan paluun yllätyksellisenä. 

Seuraava jälleennäkeminen saattaa olla kauniissa keväisessä Helsingissä. Ihana Helsinki...

romanssin rakastavaiset