Sónar
Kämppikseni kovasti pitävät house musiikista ja sitä olen jo tottunut kuuntelemaan. Ja olen jopa oppinut pitämään siitä. Barcelonassa järjestetäänkin Sónar elektromusiikkifestarit joka kesä, ja sinnehän oli päästävä. Tai kämppisteni oli päästävä ja toki minut otettiin mukaan, vaikka lippujen hinnan takia en ollut sinne menossa, mutta kämppikseni ilmoitti ostavansa minulle liput joka tapauksessa. Maksa takaisin sitten joskus, sanoi hän. Ja olihan se kokemus, totta tosiaan. Sónar oli torstaista lauantaihin ja aloitimme siihen valmistautumisen jo keskiviikkona, nauttien yhteistä flat dinneriä. Kokkina olin minä ja ruokana poro-fenkolipiirakkaa, josta kaikki kämppikseni nauttivat suuresti. Illallisen jälkeen jatkoimme iltaa muutamissa baareissa ja sitten tapamme mukaan, terassillamme aamun koittoon. Ja torstaina kello kaksitoista alkoi Sónar!
Sonar järjestään keskellä kaupunkia, Ravalin kaupunginosassa. Alueena oli Barcelonan modernin taiteen museo (MACBA) ja sen ympäristö. Oikein hauskaa oli mennä festareille keskelle kaupunkia, kävellä pikkukujia kunnes suuri festarialue avautuu. Wau. Alueelle oli levitetty ruohomatto, jossa saattoi istuskella. Baaritiskejä oli molemmin puolin ja päänäyttämö suoraan edessä. Tällä alueella istuskelimmekin lähes koko ajan. Minulla oli lippu kahdelle päivälle ja yhdelle illalle. Päivät istuskelimme ruohikolla kunnellen minun makuuni mukavaa musiikkia, eli vähän rauhallisempaa housea, sellaista funkihtavaa, ei niinkään rajua tum tum teknoa. Päivät alkoivat kahdeltatoista, mutta usein pääsimme paikalle kahden aikaan. Siinä istuskelimme ja nautimme drinkkejä pitkin päivää. Illat istuimme terassillamme tehden Mojitoja, Cuba Librejä ja rommikolaa. Tykkäsin kovasti festarista, vaikka kovin erilainen se oli Suomifestareihin verrattuna. Kovinkaan yllättävää ei liene se, että ihmiset eivät ole niin humalassa. Mutta se johtuneekin siitä syystä, että Espanjassa ei-niin-raikas pilvi leijailee alueen yläpuolella, ja matkalla vessaan täytyy puikkelehtia valkohiutalepiirien läpi. Ja kaikki tämä tapahtuu täysin avoimesti, sillä Espanjassa ei huumeiden käyttö tai hallussapitokaan (omaan käyttöön) ole laitonta, ainoastaan myynti ja ostaminen. Ja sen kyllä huomaa ja näkee ja haistaa.
Mukavaa chillailua
Telttakatos
Ja toki kun Espanjassa ollaan, niin kaikenlaiset ja ikäiset ihmiset ottavat osaa juhlintaan.
Sonar lapsi vaaleanpunaisine Kid kuulosuojaimineen
Sonar kidsien kohtaaminen
Pinkki britti DJ hurmaa yleisön päänäyttämöllä
Lauantaina meillä oli liput Sónar nocheen, eli iltajuhliin. Tavanomaisestikin iltajuhlinnat alkavat täällä toki myöhemmin kuin Suomessa, yökerhoihin mennään vasta kahden-kolmen aikaan. Sonar noche olikin sitten läpi yön kestävä jumputus. Perjantaina olimme nauttineet drinksuja terassillamme aamun asti ja vasta iltapäivästä kotimme heräsi eloon. Toivuimme pitkin päivää ja illan tullen oli vielä viimein rutistus edessä. Kolmen aamuun asti juhlitun päivän jälkeen olikin loppuhuipennus. Valmistauduimme grillailemalla terassillamme kunnes päättelimme olevamme valmiita teknojuhlintaan kello kahdelta. Taksilla päräytimme paikalle, ja melkoinen paikka olikin. Mieletön tehdashalli/messukeskus täynnä ihmisiä. Näyttöitä oli ulkona ja sisällä, baaristiskejä siellä täällä ja ihmisiä kaikkialla. Täällä musiikki olikin jo hieman enemmän teknopainoitteista ja aivan törkeän lujalla, tietysti. Sanoin viihtyneeni Sonarissa päivien aikaan, chillaten ja nauttien, mutta ilta olikin sitten jo ihan oikea teknojuhla. Kaiken kukkuraksi kadotin kämppikseni jossain vaiheessa aamuyötä ja tunnin verran siellä yksikseni etsiskelin ja ihmettelin, että mitä ihmettä täällä oikein teen. Tuli varsin vahvasti sellainen olo, että enpä ehkä kuulu tänne. Mutta onnekseni löysin ystäväni, jotka olivat jo huolestuneet katoamisestani. Kotiin pääsimme vihdoin aamuseitsemän-kahdeksan aikaan. Sunnuntai menikin selvitessä rankasta viikosta, sohvalla ja terassilla makoillen koko päivän.
Sonar alueen ulkopuoli alkuyöstä - muutamat oluet nautittu pohjalle
The stage
Ihmisvilinää
Tyhjä hallikäytävä aamulla
Sonarin ulkopuolinen alue aamuseitsemän aikaan
San Juan
Sónarin jälkeen oli väsymys melkoinen. Neljä päivää hereillä aamun asti juhlien väsyttää kokeneemmankin konkarin. Kauhu olikin melkoinen, kun selvisi että jo tiistaina onkin seuraava suuri juhla, San Juan. Kämppikseni oli luvannut viedä minut katsomaan meininkejä, ja niinhän me teimme. Kyseessä on siis hieman kuin Juhannus, ihmiset menevät rantaan, sytyttävät nuotioita, ampuvat ilotulitteita ja nauttivat juomaa. Barcelonan rannat olivat aivan täynnä ihmisiä, mutta taas ihanaan espanjalaiseen tapaan paikalla oli koko perhe. Lapset ja vanhukset, kaikki yhdessä ja vaikka meno on hurjaa, ei silti suomalaista örvellystä. Meillä oli mukanamme kylmälaukku ja monta tuntia vietimme rannalla menoa ihmetellen. Oikein oli hauska nähdä tämäkin tapahtuma.
Rantakatu täyttyi ihmisistä
Kuin myös rantakin
Jotkut olivat myös telttailemassa
Sen olen huomannut, että täällä ei juhlat ja tapahtumat lopu. Joka viikonloppu tai viikko on kesän suurin tapahtuma, pakko mennä. Ehkä siinä vaiheessa jos täällä asuu, osaa jo valikoida mihin menee ja mihin ei, mutta vaihtarin on vaikea valita, kun haluaa nähdä ja kokea kaiken. Mutta nyt olenkin sitten jo viisaampi seuraavaa kertaa varten. Koska seuraava kerta tulee, aivan varmasti.
