Mi casa

Uusi kotini on ihana kokonaisuudessaan, mutta kaikkien parasta kodissani on...

Ihmiset ja ilmapiiri
Ensimmäisenä iltana kun muutin, saksalainen kämppis vei minut naapurustokierrokselle, näyttäen kaupat, kioskit, kahvilat ja baarit ja iltaa vietimme muutaman mojiton kera oikein kivassa lähibaarissa. Seuraavana päivänä minulta kysyttiin, josko olisin vapaa seuraavana iltana, sillä kaksi kämppiksistä tahtoisi laittaa ruokaa meille kaikille, "flat dinner" ja samalla voisimme juhlistaa ja toivottaa minut tervetulleeksi kotiin ja perheeseen.  Nautimme hienon illallisen ja olin hyvin onnellinen. Aiemmassa kämpässäni emme yhtäkään kertaa syöneet yhdessä tai tehneet mitään kämpän ulkopuolella yhdessä. Nyt, kolmen illan jälkeen olin jo ollut baarissa ja syönyt illallista kämppisteni kanssa. Kotiyhteisömme on Barcelonan perheeni, ja se tekee minut uskomattoman onnelliseksi ja iloiseksi ja kotoiseksi. Olen myös saanut jo nimityksen Hanhiemo (Mama Goose), sillä siivoilen ja järjestelen paikkoja iloisna hymyssä suin. Kaikkea se kimppakämppä asuminen ihmiselle tekee..

Kämppä itsessään
Kotimme on hulppeat 180 neliötä. Katot ovat korkeat, huoneet ovat suuria ja kaikki on juuri remontoitua. Kaikki huonekalut ovat uusia (Ikea-koti) varta vasten tänne hankittuja. Minun huoneeni on iso, minulla on parisänky ja iso vaatekaappi. Kun kyselin, olisiko mahdollista saada jotain hyllyä tai pöytää huoneeseeni, kun tilaa olisi ja tavaroitani on lattialla, niin seuraavana päivänä arkkitehtikämppis oli terassilla sahaamassa minulle hyllyjä ja kyselemässä mihin ne haluaisin ja minkälaiset. Hetken kuluttua huoneessani oli kaksi kaunista hyllyä, johon sain kaikki tavarani kauniisti asettaa. Melkoisen ystävällistä.

mittatilaustyönä tehdyt hyllyt täynnä tärkeää roinaa

mun iso sänky (ja höntti-nalle)

ihan vaan vertailuksi edelliseen lattiatilaani...

koko kämpän lattiat ovat tätä kaakelia, ihanan välimerellistä

Sijainti

Kämppä sijaitsee samassa kaupunginosassa kuin aikaisempikin, Eixamplessa. Vaan nyt asun Eixample Dretassa (oikealla), ihan Sagrada Familian vieressä. Eixample on mielestäni vähän niin kuin Töölö, ihan keskustan lähellä ja todella kätevien liikenneyhteyksien varrella. Eixample on ihana, tykkään paljon. Uusi asuinalueeni on myös hieman eläväisempi kuin edellinen, enemmän kahviloita ja baareja, mikä on kiva. Alakerrassa on leipomo, vastapäätä baari ja kaksi kahvilaa ja ruokakauppoja kolme. Ihan vieressä kaikki. Metropysäkkejä on kaksi ihan lähellä, joista menee yhteensä kolme eri metrolinjaa, todella kätsyä. Tärkein metrolinja menee viereiseltä pysäkiltä. Eli tietysti rantaan ja El Borneen menevä keltainen linja. Yliopistolle uudesta kodista on pidempi matka, mutta se ei olekaan se tärkein. Kahdella metrolla ja kävellen pääsee hyvin. Kahden kadunkulman päässä on myös kaunis puistokatu, Passeig de Sant Joan, jossa on kiva kävellä ja istua penkillä. Alue on kaunis ja viihtyisä, barcelonalainen ja turvallinen. 

näkymä metropysäkiltä, Passeig de Sant Joan

Passeig de Sant Joan

kotikatu - Nápols

Vaan sokerina pohjalla..... 

Terassi!
Jos joku ei ole vielä kuullut terassistani, nyt kuulet. Ja jos olet kuullut jo liikaa, voit kuulla vähän lisää. Tämä on se syy, miksi tänne muutin. Tästä minä kuulin ja tämän takia otin yhteyttä kämpän asujiin. Tämä on kämpän helmi. Tämä on terassini. 

terasimme, barbecue vol1

terassimme, barbecue vol2

Terassi auringon häikäisemänä

the lounge area - jossa useimmiten illat/yöt on mukava istuskella viiniä juoden 

(pullo edellisillasta lattialla todisteena..)

auringonottoalue

ruokailutila, jota voi myös käyttää opiskelupöytänä

Terassi on melkeinpä samankokoinen kuin kämppäkin, 180 neliötä. hahaha, kyllä! Eli kuten kämppikseni sanoi, kahdeksan Sissi-kotia (22neliön yksiöni). Melkoista. Terassi on vain meidän kämpän oma, joten hieman saattaa kateeksi käydä muiden asuntojen omistajia, jotka voivat vain katsella meidän iloista eloa terassilla aamuin illoin. Joskus naureskelemmekin sille, mitä mahtavat muut ajatella kun meitä katselevat, kun joukko nuoria aikuisia vain nautiskelee joka päivä, ottaa aurinkoa päivät ja juo viiniä illat kynttilänvalossa. Meillä on myös ollut jo kahdet koko päivän kestävät hurjan hauskat barbecue-juhlat. Etenkin viereisen toimistotalon työntekijöillä on varmasti mukava nähdä meidät ottamassa aurinkoa. Tai juhlimassa läpi yön ja jatkaen aamuun... Terassille paistaa aurinko koko päivän. Se on niin iso. Vaikka se onkin ensimmäisen kerroksen sisäterassi, ei sieltä ihan huonot näkymätkään ole.

Sagrada Familia, ihan kelvollinen näkymä

Joka aamu aamupalani syön terassilla. Luen läksyjäni maaten aurinkotuolilla, istuen sohvalla tai levittäen tavarani ruokapöydälle. Otan päivätorkut riippumatossa. Illalla ja yöllä istumme sohvalla kuunnellen musiikkia ja juoden viiniä. Uusi kotini ja terassi on parasta mitä minulle on täällä tapahtunut, tästä haaveilin. Ensi viikolla iso joukko ystäviäni pääsee tutustumaan kotiini ja kämppiksiini, tervetuloa Mikko, Kati, Eliisa ja Krisu! Ihan mahtavaaaaaaaaa!!!

Barcelonassa on ihanaa, nautin ja olen onnellinen. Kesä on saapunut, aurinko on paahtava ja mekossakin tulee jo kuuma. Vielä muutama kuukausi, vielä muutama kuukausi... Rakastun kaupunkiin uudelleen ja uudelleen, joka päivä enemmän. Barcelona on minun. 

La familia

Olen siis muuttanut täällä Barcelonassa, nyt siitä on jo yli kuukausi. Ystäväni kautta kuulin kämpästä, jota kaksi hänen kämppiksensä tuttua remontoivat. Soitin, menin käymään, sain kodin. Pääsiäisloman jälkeen muutin. Nyt on vihdoin aika kertoa uudesta kodistani ja kämppiksistäni.

Asukit

Meitä asuu kodissa viisi henkilöä ja viisi kansalaisuutta.  Omistaja on englantilainen 29-vuotias miekkonen joka on kämpän itselleen vuokrannut 7-vuodeksi. Hän on asunut Barcelonassa kuutisen vuotta ja on nyt avaamassa omaa coctail-baaria. Hän on varttunut Baskimaassa kymmenen ensimmäistä vuottaan, joten yli puolet elämästään hän on jo Espanjassa asunut. Voisi siis sanoa, että tavallaan hän on yhtä lailla espanjalainen kuin englantilainenkin. Yleensä puhunkin espanjaa hänen kanssaan. Hänen kanssaan vietän myös muutenkin paljon aikaa, sillä hän tuntee Barcelonan ja sen parhaat paikat kuten myös joka toisen vastaantulijan.

Toinen kämpän perustajajäsenistä on saksalainen 30-vuotias arkkitehti. Hän on asunut Barcelonassa puolitoista vuotta, ja nyt on freelancer arkkitehtina ja avaamassa omaa arkkitehtitoimistoa yhden kollegansa kanssa.  Hänellä on myös suunnitelmissa asua kämpässä seuraavat 7-vuotta. He ovatkin jo luvanneet, että minulla on koti Barcelonassa seuraavat seitsemän vuotta. Taidan siis tulla käymään silloin tällöin...

Nämä kaksi herraa remontoivat koko kämpän, 6-viikkoa täysipäiväistä työtä, ja nyt he ovat molemmat aloittamassa jotain aivan uutta, aivan omaa ja ehtivät nauttia elämästään. Toisin sanoen, mahtavat kämppikset minulle, joka olen Barcelonassa vain ja ainoastaan nauttimassa elämästäni. Viihdyn siis erinomaisesti heidän seurassaan ja elämänrytmissään, sillä se vastaa aika lailla omaani, ei liikaa velvoitteita eikä juuri lainkaan säännöllisyyttä. Spontaania elämää, ihanaa.

Ensimmäiset viikot kämpässä asui myös todella mukava saksalaistyttö, joka oli Barcelonassa viisi viikkoa lomailemassa ja opiskelemassa Espanjaa. "I have been working for seven years, now I have a job break". Tämä siitä johtuen, että kriisin takia koko hänen työpaikkansa suljettiin ja kaikki joutuivat työttömäksi. Siispä hän tuli vanhan ystävänsä luokse Barcelonaan hetkeksi. Ihanan huoleton hän oli, ja avoimin silmin katsoi tulevaisuuteen, vaikka mitään varmaa siellä ei ollut. Toisaalta hänellä on myös kaikki maailman mahdollisuudet edessä. Nyt hän on jo lähtenyt takaisin Berliiniin, ja hänen tilalleen on saapunut hollantilainen tyttö.  Tämä neitokainen on 26-vuotias ihana hollantilainen, niin kuin kaikki hollantilaiset tuppaavat olemaan, mukavia ja avoimia. Hän on täällä kirjoittamassa graduaan jalkapallosta ja kansalaisuudesta tai kansallismielisyydestä vai mikä se sana on.. Nationalismi? Vaikka hän gradunsa parissa ahkeroitseekin, yhtä mukavan rennosti hänkin elelee, sopii siis mainiosti joukkoomme.

Sitten vielä löytyy nuori 19-vuotias ruotsalaistyttönen. Hän on selkeästi nuorin, vanhimpaan talon asukkiin on eroa yli 10 vuotta. Hän muutti kämppään puolitoista viikkoa minun jälkeeni ja hän on täällä kesän loppuun nauttimassa ja lomailemassa opiskellen hieman espanjaa. Oikein mukava, joskin selkeästi nuorempi ja hassu ruotsalaistyttö joka juhlii paljon ja nukkuu koko seuraavan päivän.

Siinä koonnos asukeista, ja kuten huomata saattaa, kaikkia meitä yhdistää se, että tämänhetkinen elämäntilanne on vain vaihe, vaihe jolloin keskitytään vain nauttimaan elämästä. Ja sitähän me teemme ja se on mahtavaa. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja suurilta osin onnellisuuteni Barcelonassa johtuukin juuri kämppiksistäni. Nyt kun kaikki vaihtariystäväni ovat jo kotikonnuilleen palanneet, huomaan olevani helpottunut. Neljän kuukauden hurjan hektisen menon jälkeen on ihanaa, että ei tarvitse mennä minnekään, ei tarvitse tehdä mitään eikä tarvitse ilmoitella kenellekään tekemisistään. Ihan vaan voi olla, itsekseen ja tehdä mitä lystää. Ja sitten olla kotona ja nauttia yhteisestä ajasta la familian kanssa, haha. Kodissamme tiivistyy mahtava kimppakämppä-tunnelma, ja mietinkin miten käy sitten kun tulen Suomeen. Barcelonan vilinästä, viiden henkilön kommuunista rauhalliseen Munkkivuoreen yksin asumaan. Se saattaa vaatia hieman totuttelua. Mutta onneksi silloin on kesä, joten harmaa arki ei heti iske. Ja voi olla, että ensimmäisen kuukauden saan asustaa kera bolognan matkaajan. Ja lisäksi heti elokuussa saapuu luultavasti jo vieraita Euroopasta kokemaan Suomen kesää, mukaanlukien muutama kämppikseni. Syyskuussa se arki pamahtaa. Opiskelu. Prjoketi. Gradu. Työ(ttömyys?). Pieniä paluu-angsteja alkaa jo kertymään. 

Mutta nyt on kesä, täällä olen ja nautin. 

Tricampions - nyt se on nähty ja koettu

Kolmas kerta toden sanoo, eli Tricampions, kolmoisvoitto sekä kolmas ja viimeinen blogiteksti valokuvin jalkapallosta. 

Miten Barcelona valmistautui vuoden kuumimpaan otteluun, Champions liigan finaaliin? No, tietysti hurraamalla ja liputtamalla, koko kaupunki ja jokainen parveke oli Barcan blaugranan tai Katalonian punakeltaisin lipuin varustettu. Koska toki matsi oli myös tärkeä koko suurelle ja mahtavalle Katalonialle, onhan Barca sen ylpeys.  

Jo ennen voittoa oli kovat odotukset: FCBarcelona, the best of the world

koko talon parvekerivistöllä komeileva blaugrana - lippu

Ja aika tuli matsin. Suuntasimme taas täpötäyteen baariin katsomaan jotta tunnelma olisi mitä parhain ja aidoin. Ja voi voi, sitä se oli!

Baarissa iloitaan, taustalla barcan kultainen Messi tuulettaa 2-0 maaliaan

Matsin jälkeen oli toki suuntana Placa Catalunya, juhlien pääkallopaikka. Meno oli sinne matkalla samanlaista kuin muutama viikko sitten Copan voiton jälkeen, mutta Placalle päästyämme huomasi kyllä, että nyt on jo kyse jostain suuremmasta. Koko aukio oli aivan täynnä ihmisiä, iloitsevia, itkeviä, pieniä ja suuria ja ketä tahansa. Siellä oli suuri screeni joka lähetti kuvia matsista, ja näytti uudelleen ja uudelleen Eto´on ja Messin maalit ja tuuletukset, Puyolin nostamassa pokaalia ja koko joukkuetta juhlimassa. Tunnelma oli mieletön, aivan mieletön. Televisiokamerat kuvasivat Placan tapahtumia, joten jostain minutkin siellä saattaa nähdä pomppivan. Koska toki kameran läheisyydessä juoksimme sen eteen laulamaan Fútbol club barceloooooonaa! 

matkalla placalle näimme jo poliisiautot valmistautumassa taas jälleen hurjaan iloitteluiltaan

menoa placalla

meidän joukkio, MÉS!

Messi, Messi, Messi... 

Aina Messin kuvan ilmestyessä koko placa yhtyi Messi-huutoihin, samalla heilutellen käsiään ylhäällä, kuin kumartaen. Kaikki rakastavat Messiä! ja mikseivät rakastaisi, huikea pelaaja. Toivottavasti myös vuoden pelaaja, näin ainakin uumoillaan.

Campions! Tricampions!

Liput liehuivat joka puolella

Olimme placalla varmaankin muutaman tunnin fiilistelemässä. Siinä vaiheessa kun matsin parhaita paloja ja sen jälkitunnelmia näytettiin screenillä ja kauittimista soi täysillä Coldplayn Viva la Vida, niin tunnelma oli epätodellinen ja ennenkokematon. Aivan mahtava. FC Barcelona on vienyt sydämein, fani olen. 

Ja jossain vaiheessa yön pikkutunteina meno yltyi taas niin, että poliisiautot huristivat ja ihmiset juoksivat. 

Tällä kertaa loukkaantuneiden määrä tuplaantui, yli 150 ihmistä. Tässä vaiheessa kipsimme baarin kautta kotiin.

Seuraavana aamuna herätessäni oli olo varsin heikko, enkä meinaa nyt captain morgania. Olin saanut pöpön, joka on jo kahdella kämppikselläni ollut, sillä heräsin kuumeisena ja hyvin kipeänä. Koko torstain makasinkin sängyssä - terassin sohvalla - olohuoneen sohvalla. Jossain vaiheessa päivää meinasin katsoa netistä, että milloin joukkue saapuu takaisin kotiin ja näyttäytyy koko kansalle, mutta netti ei toiminut. Niinpä siinä vaiheessa kun kömmin terassin sohvalta olohuoneen sohvalle ja avasin telkkarin, koko järkytys oli edessäni. Barca TV:stä (kyllä, heillä on oma tv-kanava) näkyi kuvaa kaupungista, jonka läpi iloinen Campions- bussi kulki, mukanaan koko joukkue. Kadut olivat tupaten täynnä barcelonalaisia juhlimassa ja tervehtimässä sankareitaan. Ja missä minä olin??? Kotisohvallani kuumehoureissa. Melkein siltä seisomalta lähdin metsästämään, että missä sankarieni bussi olisi, mutta siinä vaiheessa he olivat jo melkein perillä Camp Noulla, joten en olisi ehtinyt enää sinne. Joskus ärsyttää niin käsittämättömän paljon, ettei sitä voi edes käsitellä, ja tämä on minulle sellainen. Menetin sen parhaan osan voittojuhlista, joukkueen tervehdyksen koko kaupungin ollessa vastassa. Kaikki siitä syystä, että netti ei toiminut, sillä siellähän se tieto olisi ollut ja että olin niin kipeä ja kuumeessa, etten jaksanut nähdä enempää vaivaa asiaa selvittämiseen. Piru. Mutta, se siitä. Katsoin Camp Noun voittojuhlat kotona telkkarista, ja voin kuvitella mikä oli tunnelma siellä. Voi että! Ihan tupaten täynnä ja sellaista fiilistelyä että ihan kylmät väreet melkein tuli ihan vain telkkarinkin välityksellä. Ihaninta oli, kun kaikki, myös ei-katalonialaiset pelaajat, lopettivat puheensa Visca el barca i visca catalunya! haha, on ne sitten vekkuleita. Useimmat myös aloittivat puheensa katalaaniksi Bona nit ja koko yleisö hurrasi hulluna. On se barca sitten niin katalonialainen, vaikka onkin kansainvälinen. Visca catalunya!

Matsia seuranneina päivinä on kaikki lehdet, mainokset ja kaikki täynnä Barcan ilojuhlaa, Tricampions- teksti näkyy siellä täällä, liput yhä liehuvat ja tärkeintä on ilmeisesti painottaa, että Barca on ensimmäinen espanjalainen joukkue joka on tämän kolmoisvoiton saavuttanut. ja toki ennenkaikkea myös mainita, että Real Madrid ei ole moiseen koskaan yltänyt. Sillä parastahan on aina se, että voittaa Madridin. 

Barcan ja katalonian liput yhä ylväästi kauniin talon parvekkeilla voittojen jälkeen

Katalonian liput roikkuvat parvekkeilla, vaan mitäs keskellä olevaan ikkunaan on kiinnitetty?

Tärkeät lehdet tärkeiltä päiviltä, ensin copan voitto, sitten liigan voitto (tuplapystit) ja lopulta champions eli TRICAMPIONS!

Huuhaa, sellaista. Tänään on vielä Espanjan liigan Barcan viimeinen ottelu, mahtaa olla kivaa pelata kun on jo kaikki voitot taskussa mitä olla saattaa. Kolme pystiä on nyt ihailtavissa Camp Noulla FCBarcelonan museossa, ja pakkohan niitä on mennä katsomaan. 

Ja lopuksi laulu joka ei lakkaa soimasta täällä eikä minun päässääni. Sävel on tuttu,  Queenin We will rock you ja sanat menevät näin: Copa, Liga y Champions! 

tum tum

tum tum

Copa, Liga y Champions!

Campeones, Campeones! Olé olé olé!

Edellinen teema jatkuu vielä.

huu.. hulinat on. Barca on jo voittanut kaksi kolmesta.... Kolmatta odotellessa! Nyt on voitettu Copa Del Rey sekä Espanjan liiga.  Copan  finaalimatsin katsoimme baarissa, täynnä espanjalaisia, barcelonalaisia - las barcelonistas! meitä oli reilun kymmenen vaihtarin joukko kannustamassa barca voittoon! Huivit paidat ja laulut ja ilo ylimmillään. Tunnelma oli mahtava, baari oli aivan täynnä ja matsi oli hienoa seurattavaa. Tässä tunnelmia baarista. 

iloiset vaihtaribarcelonistat

Barcan lippu kaappasi ystäväni

Matsin jälkeen suuntasimme Placa Catalunyalle, täysillä juhlien ja laulaen. Voi että kun oli hauskaa! Ihan olimme niin innoissamme, autot tööttäilivät ja liput liehuivat, kaikki lauloivat barcaa ja huusivat ja taputtivat. Löysimme myös ison Katalonian lipun, jota liehuttelimme iloisna.

Catalunya!

Ramblalle päästyämme oli meno tämänlainen.

juhlat alkamassa

La copa!

Paitani Més viittaa barcan sloganiin, Més que un club joka on katalaania ja tarkoittaa enemmän kuin vain klubi. Halusimme ystäväni kanssa jonkin kannatuspaidan, mutta aidot pelipaidat ovat hurjan kalliita ja muutenkin halusimme jotain muuta. Niinpä ostimme Niken omat barca-kannatuspaidat, MÉS paidat, joissa on pieni FCBarcan logo ja takana lukee Més que un club. Hieno paita on.

Ramblalla kiipesimme lyhtypylvääseen vuorottelen heiluttamaan Katalonian lippua ja levittämään iloa. Se näytti tältä.

suomalaisvaihtari innostuu ja muuttuu katalonialaiseksi

Ja näkymä lyhtypylväästä oli tämännäköinen, muutama ihminen.

paljon oli porukkaa 

ihmismassa Ramblalla 

ihmismassa placalla 

ihmismassa ramblalta ylöspäin

ja joku tosifani kiipesi korkeammalle vielä, ihan lyhtypylvään ylös asti. Emme me.

sieltä on mukava huudella barcaa! 

Ilta ja tunnelma oli ihan mahtava, koska sitä oli itsekin niin iloinen voitosta ja koska matsi oli niin jännää katsottavaa, että oli aivan fiiliksissä. Muutaman tunnin keskustassa pyörittyämme läksimme kohti kotia, hyvä niin. Koska kuten aina, kun on paljon ihmisiä ja alkoholia ja juhlaa, on myös hölmöjä ihmisiä. Lopulta poliisit tukkivat kadut, ilotulitteet pamahtelivat ja 70 ihmistä loukkaantui. Paikalta on siis hyvä liueta vielä silloin, kun hauskaa on. 

Tässä jo hieman hulinaa. Taivas oli punainen ja savuinen.

ilotulitteita ihmisten joukossa 

ilotulitteet ja pamaukset räjähtelivät siellä täällä 

näin voi käydä juhliessa

Liigan Barca voitti pelaamatta. Madridin hävitessä matsinsa Barca oli jo kivunnut pisteillään voittajaksi. Matsi oli lauantaina ja meillä oli silloin barbecue juhlat kämpässämme. Tyydyimme ihastelemaan ilotulitteita terassiltamme, kuuntelemaan autojen tööttäyksiä ja lauluja parvekkeeltamme emmekä rynnänneet keskustaan tällä kertaa. Sen verran uusi olen tässä touhussa, että päästäkseni voittofiilikseen, täytyy voittaa peli. Tai edes pelata. haha! Mukava tunnelma oli meilläkin läpi yön terassilla kuunnellen voittohulinoita.

Nyt vain jännättään keskiviikkoa. Visca barca! Visca Catalunya!

Jalkapallo eli FC Barcelona!

Olen aina pitänyt jalkapallosta ja sen seuraamisesta. Tosin vain suurien kilpailujen, euroopan ja maailman mestaruuskisojen osalta. Liigatasolla en ole koskaan matseja seuraillut tai tiennyt juuri mitään, joten jalkapallointoni on nousee siis talviuniltaan aina joka toinen kesä.

Mutta kun aikaa viettää Espanjassa, jalkapallomaassa joka on myös hallitseva Euroopan mestari, ja vielä varsinaisessa jalkapallokaupungissa, ei jalkapallohuumalta voi välttyä. Ja minut sen oli helppo imaista mukaan. On mahtavaa seurata Barcan pelejä täällä. Baarit ovat täynnä ja tunnelma on hieno. Kevättä pitkin olen seurannut Barcan pelejä aina kun tilaisuus on, ja nyt on ilo ylimmillään kun on mahdollisuus voittaa sekä Espanjan liiga että Champions liiga ja lisäksi vielä Espanjan oma Copa del Rey, jonka finaaliottelu on keskiviikkona! Barca!

Chelsea - Barca matsi oli keskiviikkona 6.5. kun takaisin barcelonaan tulin. En silloin muistanut, että matsi oli juuri sinä päivänä ja lentokoneeni laskeutui kymmenen aikaan Barcelonaan. Juuri kun kotiini saavuin ja purin matkalaukkuani kuulin yhtäkkiä hurjia huutoja ja autot tööttäilivät ja kaikkialta kuului äänimelumölinää. Nopeasti avasin telkkarin ja siellähän se komeili,  Barca oli voittanut ja oli nyt matkalla finaaliin!  Kaduilla laulettiin Barcan kannatuslaulua ja huudeltiin Iniestan nimeä. Uutisista kun näin pätkiä matsista, niin voi että kun olisin sen halunnut nähdä, melkoinen matsi. Mutta, finaali sitten ainakin.

Eilen tuli Espanjan oman liigan ottelu Barca - Vila-Real. Jos Barca sen olisi voittanut, olisi espanjan liigamestaruus voitettu. Barcan johtaessa 3-1 laulettiin jo campeone- rallatuksia ja ihmisiä alkoi valumaan Placa Catalunyalle. Itse toivoin lisää jännitystä ja sitähän sain. Pilkulla kolmeen kahteen ja 47.minuutilla 3-3. Voi että mikä meteli siitä irtosi! Mahtavaa jännitystä! Kämppikseni katsoi innostustani ja sanoi, että en taida olla todellinen Barca fani, jos iloitsen tasoituksesta, vaan taidan enemmänkin vain nauttia jalkapallosta. Ja niinhän se toki on, hyvä matsi ja jännitys on parasta, vaikka toki Barcaa minä kannatan. Sillä nyt on jännitys yhä ilmassa, eikä mitään ole menetetty. Jäi siis Barca vielä odottamaan liigamestaruutta muutaman matsin verran. 

Vaikka voittoa ei tullut, lähdin silti keskustaan ihmettelemään menoa. Ja ihmettelemistähän siinä oli! Kadut olivat täynnä iloisia juhlivia ihmisiä, ja olisi voinut luulla Barcan voittaneen. Rambla oli aivan tukossa ja ilotulitteita nousi sieltä täältä ja juhlat olivat ylimmillään. Siis vaikka peli loppui tasan eikä Barca vielä voittanut mestaruutta. Fanit silti jaksavat juhlia. Nyt tosiaan tahdon nähdä todelliset voittojuhlinnat, jos jo tästä tällaiset bakkanaalit kehkeytyivät! 

tungos Ramblalla matsin jälkeen

kokonaan kääriytyneenä kannatukseen

Barcelonaan matkatessani oli myös alusta lähtien selvää, että jalkapallomatsia on päästävä katsomaan, kannustamaan Barcaa Euroopan suurimmalle stadionille, Camp Noulle. Muutaman kerran jo tarkoitus oli mennä, mutta lippuja ei ollutkaan, tai sitten juuri sille viikonlopullekin ilmestyikin matka. Melkein jo hätäännyin, kun matsit alkoivat kevään tullen vähentyä ja hinnat kallistua. Mutta kuin toiveesta eräänä päivänä tuli viesti kysyen, josko haluaisin matsia mennä katsomaan suomalaisjoukon kera, jotka Barcelonaan olivat tulossa käymään. Juu ja tottahan toki, ja pian olikin jo lippu Barcelona-Sevilla otteluun. Seuranani oli kevään Malagassa viettänyt  ystäväni ystävä ja heidän matkakumppaninsa.

Olin aivan intona matsista, sillä olin jo käynyt haistelemassa Camp Noun ilmapiiriä kuukausi taaksepäin tutumiskierroksella. Olin nähnyt suuren stadionin tyhjänä ja nyt halusin nähdä sen täynnänsä faneja ja pelin huuman.

ihan näin tyhjä

Ja siellähän olin! Stadioni täyttyi pikkuhiljaa, ja matsin alkaessa oli se aivan tupaten täynnä.

ihan näin täynnä

Matsin alussa heiluivat Katalonian liput ja kannatuslaulu raikui. Olin katsellut sanat netistä ennen matsiin menoa, mutta valitettavasti katalaanini ei vielä ole niin sujuvaa, että olisin laulusta saanut kiinni. Joten tyydyin lauleskelemaan Barca, Barca, Barca! - huudot.  Täytyy siis vielä laulua harjoitella, ennen finaalipelejä, jotta barcan voittaessa osaan osallistua juhlintaan tositarkoituksella. haha..

Matsi oli mahtava, ainakin paikan päällä. Ensimmäisten kolmen minuutin päästä Barca teki jo ensimmäisen maalinsa. Olin miettinyt ennen matsia, että kunhan saan kokea yhden maalin ja sen hurmoksen, olen iloinen. Hah, sain kokea neljä! Laulua, iloa, lippujen liehuntaa, kannustusta,  aaltoja ja lisää lauluja. Englannissa ja nykyään ilmeisestikin Italiassa enemmänkin riehuvat huligaanifanit loistivat poissaolollaan. Mitä olenkin ymmärtänyt, ei varsinaista ultrafanikulttuuria niin Espanjassa olekaan.  Tai ehkä vain keksin tuon päästäni, mutta ei ainakaan mitään hurjia huligaaneja tai fanitaisteluja ole.   

siellä ne potkii

Matsin jälkeen oli mielenkiintoista seurata kun 100000 ihmisen massa valuu ulos stadionilta. Poliiseja ja järjestysmiehiä oli ohjailemassa oikeaan suuntaan, ihan kuin he olisivat ennenkin sitä tehneet. Hitaan varmasti pääsimme metroasemalle ja tupaten täyteen metroonkin. Ja muutamalle jalkapallojuomalle, kunnes  tieto seuraavan aamun kahdeksan luennosta vei minut kohti kotiani, jossa taasen pääsin terassille kämppisteni kera viinille. Muutaman tunnin yöllisestä terassista on pakko nauttia, kun kerran sellainen ylellisyys on.

Suomessa visiitillä ollessani hämmästelin lätkän mm-kisoja, joita yleensä olen pienestä pitäen myös tykännyt seurata, mutta nyt en yhtäkään matsia katsonut. Mutta eiköhän lätkäinnostuskin tule sitten ensi keväänä takaisin, kun (jos) Suomessa asustaa, silloin siltä ei voi välttyä. Ja tältä keväältä se taitaakin olla jo ohi, joten eipä haittaa ettei täällä voisi matseja mistään nähdäkään.

Suomessa ollessa lätkän Suomi - Valkovenäjä matsin sijaan katsoin El Clásicon, Real Madrid vastaan FC Barcelona. Ja se vasta matsi olikin! Aivan mahtava! Ja toki lopputulos 2-6 Barcalle lisäsi riemua. Niin hienosti joukkueeni pelasi, matsi oli kiehtovaa seurattavaa.  Nyt sitten vielä muutamat matsit ja jännää on. Tahtoisin kovasti nähdä ja kokea sen voittojuhlinnan, minkä mestaruus toisi. En ole koskaan suureen voittojuhlintaan päässyt osallistumaan. Suomen ikuisen suuren MM95 (hahaha!) voiton ajan olin Ranskassa ja Euroviisuvoiton katsoin yksin olohuoneessa toisen nukkuessa viereisessä huoneessa. Siinä sitten hetken hihkailin yksikseni, jee. Ja onkos muita voittoja ollutkaan 25-vuoden aikana? ei muistu mieleen. Haluan siis voittojuhliin ja olla oikeasti iloinen voitosta!

 

Barca, Barca, Barca!

Barcan lippu liehuu

ps. ihan on minusta lähtöisin tämä innostus, eikä jalkapallointoilija rakkaastani.

Helsinki - Barcelona

Tulipa käytyä Suomessa. Viikon verran tallusteltua kotimaassa, hassua oli.  Mutta oikeastaan aika mukavaa pyrähtää kotona tässä välissä, niin näkee näiden kahden elämän eroavaisuudet. Ja niitähän on. Kivointa oli tietysti nähdä ystävät ja perhe ja viettää heidän kanssaan aikaa. Ja siskoni ystävällisesti antoi asuntonsa käyttöömme, niin saatoimme Mikon kanssa leikkiä viikon kotia. Kiitos kodin lainasta. Ja hyvin viihdyimme. Kertaakaan emme ole kokonaista viikkoa yhdessä olleet tämän kevään aikana, eikä kyllä varmaan viime kiireisenä syksynäkään. Joten mukavaltahan se tuntui. Eikä ollut niin vaikea sanoa hei hei, sillä ihan pian taas tavataan, alle kuukauden kuluttua saan bolognasta vieraan barcelonaan. Ja lisäksi saan enemmänkin vieraita, joten juhlat kesäkuussa barcelonassa on!

Ihanaa oli nähdä kaikki kaverit, ja vielä kun vapun ansiosta pystyi kaikki näkemään kerralla! Vappuaaton Korjaamon vapputanssit olivat huikeat, kunnon tanssit kukkamekkoineen ja iskelmineen, ihanaa! Vappupäivän piknik auringon paisteessa, mikä olisi sen parempaa? Kiitos ihanat ystävät mahtavasta Vapusta!!!! 

Kivaa oli kävellä tuttuja katuja ja yrittää nähdä Helsinki vieraan silmin. Kivaa oli viettää aikaa perheen kanssa ja etenkin nähdä pikkulapset. Vaikeaa oli tosin heille selittää, miksi taas pois lähden. Kummipoikani sanoi, että miksi sun täytyy aina vaan lähteä? samaan aikaan hän haki passinsa ja sanoi tulevansa mukaan. Kuten myös pikkuprinsessa pikkusiskonsakin. Mitäköhän kämppikseni sanoisivat, jos tulisin takaisin muutaman lapsen kanssa, haha. 

Leikin ulkomaalaista katsellessani Helsinkiä. Tältä se näytti.

Hiljaisuus, Tyhjyys

Ensimmäisenä tulee mieleen hiljaisuus ja tyhjyys, ihmisten ja autojen vähyys. Kun ajelimme keskustaan, ihmettelin että missä kaikki ihmiset ovat, missä ovat autot ja meteli? Niitä ei ole. Autotiellä huristi muutama auto ja jokunen ihminen käveli koiran kera tai oli lenkillä. Hieman nopeammin Aleksia kävelee eteenpäin kuin Ramblaa, kun ei tarvitse puikkelehtia ihmismassan välissä. Verrattuna barcelonan hulinaan ja ihmismäärään ja autojen pärinään, Helsinki oli tyhjä. Ihanan tyhjä. Meitä tosiaan on niin vähän, ettei meistä tule meteliä, ei ole autoja eikä jalankulkijoita sillä meitä ei ole. haha. Mutta sehän on ihan totuus. Ihanan tyhjä ja rauhallinen.

 

hihihi, keskellä päivää ei tarvitse kovinkaan paljoa ruuhkissa poukkoilla

Luonto

Ihanaa oli myös huomata se, vaikka kaikki paikat ovat tuttuja, niin kun on poissa ollut niin näkee ne ihan eri lailla. Autoteiden vieressä on puita ja luontoa, vettä ja kasvillisuutta. Pieniä puistoja tai tiheikköjä on siellä täällä. Se on hienoa se. Luonto on keskustassa ja kaikkialla, ei tarvitse mennä puistoon tai rannalle päästäkseen luonnonmukaiseen paikkaan, sillä niitä on siellä täällä kaikkialla.

mukavahan täällä on autolla huristella, kun on puisto ja meri ympärillä

Hinnat

Voi tsiisus, on Helsinki sitten kallis paikka. Ruoka ja juoma maksaa paljon, kahviloista puhumattakaan ja alkossa meinasin saada slaagin kun etsin halpaa kuoharia ja näin 7euron pullon.  Naureskelin, että en nyt noin kallista viitsi otsaa. Mutta sehän olikin se halvin! ou nou. Täällä kun on tottunut halvan  viinin maksavan euron tai pari, ja yli viisi euroa on jo hyvä viini. Alussa se ihmetytti täällä mutta nyt siihen on jo ihan liian tottunut. Hurjan nopeasti tiettyyn hintatasoon tottuu. Joten Suomeen palatessani euron viinipullot luultavasti tuntuvat kuin unelta vain. Mutta, vaikka täällä on halvempaa, menee rahaa silti... Aika paljon. Okei, ihan liikaa. Köyhänä ja velkaisena takaisin tulen (jos rahaa riittää lentolippuun) mutta elämäni parhaat kuusi kuukautta viettäneenä. Siitä olen valmis maksamaan.

Kun Helsinki-Vantaan lentokentän ovista menin sisään, tuli hetkellisesti haikea olo. Täältä taas lähdetään. Varmaan siksi, että mieleen tuli neljä kuukautta sitten läpikäymät tunteet, kun käyskentelin yksin lentokentällä, valmiina elämäni suurimpaan seikkailuun, innostuneena mutta myös hieman kauhistuneena. Mutta nyt, Barcelonaan päästyäni olin taas kuin kotonani. Ja niinhän olenkin. Tämä on kotini nyt, vielä muutaman kuukauden.  Niin että olipa kiva käydä kotona, ja onpa kiva olla takaisin. Helsinki on ihana, ja välillä täälläkin tulee helsinki-olo, halu kulkea tuttuja kotikatuja, istuskella puistossa tai rannalla, nauttia kaupungin hiljaisuudesta ja etenkin pimeistä ja rauhallisista illoista. Olen aina tykännyt kulkea kaduilla illalla, kun kaupunki nukkuu. Täälläkin useimmiten aina kävelen kotiin, jos vaan jotenkin mahdollista on.

Suomea olen puhunut viime aikoina hurjasti. Ensin oli parin viikon ajan aina joku suomalainen vieras täällä, jonka jälkeen viikko Suomessa, että nyt tänne takaisin tultua kuulen taas suomea kaikkialla. Tai siis luulen kuulevani.

Nyt onkin loppukiri espanjan opiskelussa, sillä luennot loppuvat parin viikon päästä. ja sitten on kokeet. hui! yhden kokeen ja kurssin olen jo saanut suoritettua, jiihuu! Ja toisella kurssilla olen yhden pienen kokeen tehnyt, kahden tunnin yöunien jälkeen maailman väsyneempänä. Se oli kauhea koe ja kauhea tilanne, mutta läpi meni, tosin arvosanaksi sain Malo. eli huono. Juu, tiesin sen itsekin, huono se oli. Mutta aika vaikea yrittää kirjoittaa espanjaksi filosofista pohdintaa aineiston perusteella, kun ei oikein ymmärrä tekstiäkään. Mutta läpi meni, paremmin siis kuin usein Suomessa, haha!

Oli kiva nähdä, elokuussa sitten taas tavataan! Tai aikaisemmin, jos olet tulossa kylään aurinkoiseen barcelonaan!