Olen siis muuttanut täällä Barcelonassa, nyt siitä on jo yli kuukausi. Ystäväni kautta kuulin kämpästä, jota kaksi hänen kämppiksensä tuttua remontoivat. Soitin, menin käymään, sain kodin. Pääsiäisloman jälkeen muutin. Nyt on vihdoin aika kertoa uudesta kodistani ja kämppiksistäni.
Toinen kämpän perustajajäsenistä on saksalainen 30-vuotias arkkitehti. Hän on asunut Barcelonassa puolitoista vuotta, ja nyt on freelancer arkkitehtina ja avaamassa omaa arkkitehtitoimistoa yhden kollegansa kanssa. Hänellä on myös suunnitelmissa asua kämpässä seuraavat 7-vuotta. He ovatkin jo luvanneet, että minulla on koti Barcelonassa seuraavat seitsemän vuotta. Taidan siis tulla käymään silloin tällöin...
Nämä kaksi herraa remontoivat koko kämpän, 6-viikkoa täysipäiväistä työtä, ja nyt he ovat molemmat aloittamassa jotain aivan uutta, aivan omaa ja ehtivät nauttia elämästään. Toisin sanoen, mahtavat kämppikset minulle, joka olen Barcelonassa vain ja ainoastaan nauttimassa elämästäni. Viihdyn siis erinomaisesti heidän seurassaan ja elämänrytmissään, sillä se vastaa aika lailla omaani, ei liikaa velvoitteita eikä juuri lainkaan säännöllisyyttä. Spontaania elämää, ihanaa.
Ensimmäiset viikot kämpässä asui myös todella mukava saksalaistyttö, joka oli Barcelonassa viisi viikkoa lomailemassa ja opiskelemassa Espanjaa. "I have been working for seven years, now I have a job break". Tämä siitä johtuen, että kriisin takia koko hänen työpaikkansa suljettiin ja kaikki joutuivat työttömäksi. Siispä hän tuli vanhan ystävänsä luokse Barcelonaan hetkeksi. Ihanan huoleton hän oli, ja avoimin silmin katsoi tulevaisuuteen, vaikka mitään varmaa siellä ei ollut. Toisaalta hänellä on myös kaikki maailman mahdollisuudet edessä. Nyt hän on jo lähtenyt takaisin Berliiniin, ja hänen tilalleen on saapunut hollantilainen tyttö. Tämä neitokainen on 26-vuotias ihana hollantilainen, niin kuin kaikki hollantilaiset tuppaavat olemaan, mukavia ja avoimia. Hän on täällä kirjoittamassa graduaan jalkapallosta ja kansalaisuudesta tai kansallismielisyydestä vai mikä se sana on.. Nationalismi? Vaikka hän gradunsa parissa ahkeroitseekin, yhtä mukavan rennosti hänkin elelee, sopii siis mainiosti joukkoomme.
Sitten vielä löytyy nuori 19-vuotias ruotsalaistyttönen. Hän on selkeästi nuorin, vanhimpaan talon asukkiin on eroa yli 10 vuotta. Hän muutti kämppään puolitoista viikkoa minun jälkeeni ja hän on täällä kesän loppuun nauttimassa ja lomailemassa opiskellen hieman espanjaa. Oikein mukava, joskin selkeästi nuorempi ja hassu ruotsalaistyttö joka juhlii paljon ja nukkuu koko seuraavan päivän.
Siinä koonnos asukeista, ja kuten huomata saattaa, kaikkia meitä yhdistää se, että tämänhetkinen elämäntilanne on vain vaihe, vaihe jolloin keskitytään vain nauttimaan elämästä. Ja sitähän me teemme ja se on mahtavaa. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja suurilta osin onnellisuuteni Barcelonassa johtuukin juuri kämppiksistäni. Nyt kun kaikki vaihtariystäväni ovat jo kotikonnuilleen palanneet, huomaan olevani helpottunut. Neljän kuukauden hurjan hektisen menon jälkeen on ihanaa, että ei tarvitse mennä minnekään, ei tarvitse tehdä mitään eikä tarvitse ilmoitella kenellekään tekemisistään. Ihan vaan voi olla, itsekseen ja tehdä mitä lystää. Ja sitten olla kotona ja nauttia yhteisestä ajasta la familian kanssa, haha. Kodissamme tiivistyy mahtava kimppakämppä-tunnelma, ja mietinkin miten käy sitten kun tulen Suomeen. Barcelonan vilinästä, viiden henkilön kommuunista rauhalliseen Munkkivuoreen yksin asumaan. Se saattaa vaatia hieman totuttelua. Mutta onneksi silloin on kesä, joten harmaa arki ei heti iske. Ja voi olla, että ensimmäisen kuukauden saan asustaa kera bolognan matkaajan. Ja lisäksi heti elokuussa saapuu luultavasti jo vieraita Euroopasta kokemaan Suomen kesää, mukaanlukien muutama kämppikseni. Syyskuussa se arki pamahtaa. Opiskelu. Prjoketi. Gradu. Työ(ttömyys?). Pieniä paluu-angsteja alkaa jo kertymään.
Mutta nyt on kesä, täällä olen ja nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti