Los españoles

Espanjalaiset. Muutamia hassuja asioita espanjalaisista. Tai tarkemmin sanottuna katalonialaisista, sillä he ovat ensin katalonialaisia ja sitten vasta espanjalaisia. Tai jotkut ovat vain ensimmäistä. 

Kaupassakäynti

Kaupassa käydään kerran viikossa tai ehkä kerran kuussa. Ostetaan monta kärryllistä ruokaa ja juomaa, joten jos menen kaupasta ostamaan vesipullon, voi matka kestää hieman kauemmin kuin suunnittelin, sillä jonot ovat melkoiset. Mutta, lähes järjestäen ystävällisesti he katsovat omia korejaan ja minun pieniä ostoksia, ja päästävät ohi. 

Tapa miten ostokset laitetaan hihnalle, on mielenkiintoinen. Minun kanssa kaupassa käyneet saattavat tietää, että asettelen ostokseni aina tarkkaan ja siististi, niin että viivakoodi on ylöspäin ja kassaneidille nopeasti löydettävissä. Täälläpä laitetaan kaikki ostokset päällekkäin ja niin, että hinha ei liiku eteenpäin, sillä se on niin täynnä tavaraa. Ostokset kasataan isoksi sotkuiseksi kasaksi, sillä kaikki on saatava kerralla hihnalle. Itse kärsivällisesti odotan vuoroani ja asettelen vähät ostokseni siistiin pieneen tilaan. Hassua varmaan sekin, ainakin paikallisille.

Jonotus on haasteellista. Jonoja on aina vain yksi, vaikka kassoja olisi kolme. Useimmiten jono näyttää olevan vain yhdelle kassalle, mutta tosiasiassa näin ei ole. Koin tämän karvaasti kerran Zarassa ostoksilla ollessani. Kaksi kassaa, toisen edessä melkoinen jono, toisen edessä vain muutama ihminen. Menin jonoon, jossa vain muutama. Heidän palvelunsa kesti tovin, joten siinä odottelin. Kun tuli vuoroni, kassaneiti ilmoitti siinä vaiheessa, että vain yksi jono. Siinä vaiheessa jono oli tietysti jo kasvanut, ja siihen perälle sitten jonottamaan lisää. Tai olinkohan silloin jo niin ärsyyntynyt, että jätin ostokseni tekemättä, ja mielenosoituksellisesti puhisten lähdin kaupasta. Näinhän se varmaan meni.

Asiakaspalvelu

Espanjalasille ei taida olla nimitys asiakaspalvelu kovinkaan tuttu, luultavasti sitä kutsutaan asiakastyöksi, ei palveluksi. Tai ehkäpä vain myyntityöksi, sillä asiakas ei ole oikeassa, asiakasta ei tarvitse palvella tai hänelle hymyillä. Itse Stockmannin kouluttamana myyjänä on jännittävä seurata mitä kaikkea myyjät voivat tehdä. Kaupassa käydessä myyjät voivat naureskella ja juoruilla asiakkaista, keskustella viikonlopustaan ja muusta henkilökohtaisesta elämästään, tapella ja haukkua toisiaan tai mitä sylki suuhun tuo. Asiakasta ei tarvitse katsoa silmiin tai tervehtiä, tai muutenkaan niin huomioida. Se on hassua. Tosin tämä on siis lähinnä ruokakaupoissa, sillä hienoissa putiikeissa ja tavarataloissa toki saa palvelua. 

Rytmi ja liikkuminen

Espanjalaiset tunnetusti osaavat liikkua musiikin tahtiin. Ja sitä he tekevät. Muistan ensimmäisinä päivinäni täällä olleeni metrossa, kun vaunuun tuli muusikko soittamaan lattarimusiikkia. Lähes jokainen vaunussa ollut ryhtyi ihan huomaamattaankin liikkumaan rytmin mukana, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Muutenkin, missä vaan on musiikkia on liikettä ja tanssia, joka vielä kaiken lisäksi näyttää hyvältä ja luonnolliselta. 

Vanhukset

Espanjalaiset vanhukset, etenkin ja lähinnä vanhat papat ovat aivan valloittavia. Heillä on omat pappa-jenginsä jonka kera he istuskelevat penkeillä ja juttelevat maailmanmenosta. Puistossa pappajengit pelaavat petankia. Viikonloppuisin on kansantansseja, joissa tanssitaan niin paljon kun terveys ja ikä antavat periksi, vaikkapa sitten kävelykeppi toisessa kädessä. Vanhukset ovat aktiivisia, heillä on ystäviä ja he elevät ulkona. Ei puhettakaan vanhainkodeista tai yksinäisyydestä, espanjalaiset jatkavat elämäänsä niinkuin he ovat sitä ennenkin eläneet, ulkona ja ihmisten ympäröiminä. 

Koirat

Barcelona ei ole mikään ihanteellinen kotipaikka koirille. Kaupunki ja asvalttia, puistoja jonne koiria ei saa viedä ja sen sellaista. Tästä syystä barcelonalaiset koirat hoitavat tarpeensa kaduille. Kun koirat viedään ulos, kävellään katua pitkin ja välillä koira pysähtyy ja nostaa jalkansa jolloin pisu virtaa pitkin katua, ihan normaalia. Vielä miellyttävämpää on toki nähdä, kun koira pysähtyy keskelle katua, istahtaa ja pökäle tippuu kadulle ja siihen se jää. Ihan keskelle katua, siihen vaan, pöks. Siitä syystä iltaisin/öisin barcelonan kaduilla puhisee siivousautot, jotka kastelevat kaikki kadut, jotta jätökset saataisiin pois. Puistoissa ja rannalla koiranomistajat korjaavat jätökset, mikä on tietysti ihan mukava. Kivempi makoilla rantahiekassa tai puiston nurmella ilman koiran pökäleitä. Mutta toisaalta jo sekin tieto, että hiekka ja nurmi ovat kuitenkin pökäleen laskeutumispaikkana, aiheuttaa jo hieman epämiellyttävyyttä, mutta eipä sitä kannata ajatella. Koirat myös juoksentelevat täällä aina ilman hihnaa. Yllättävän paljon myös koiria näkyy, ottaen huomioon että tämä tosiaan on urbaani kaupunki. 

Ja lopuksi haluan ilmoittaa, että kesä on saapunut. Kesä, eli helle. Täällä on kuuma. Nyt juurikin yliopistolta juoksentelen kohti kotia, jossa kämppikseni ovat kasaamassa uusia terassihuonekaluja. Lepolasseja, ruokapöytää ja tuoleja ja mitäs muuta mukavaa. Viikonloppuna on tiedossa tuparit, suuret barbecue-juhlat jotka alkavat klo13 ja jatkuvat läpi päivän ja illan ja yön. Joten Madridista huomenna Barcaan saapuva Emma pääsee nauttimaan viikonlopusta juhlien merkeissä. Toivotaan aurinkoista säätä.

Täällä on ihanaa ja nautin elämästäni. Aivan täysillä.

Johdatus Semana Santaan

Huih. Perjantai-iltana palasin takaisin reissusta. Viikon verran Etelä-Espanjan mantuja matkailimme. Kokemus oli kokemisen arvoinen: kaupungit olivat kauniita, seura oli mahtavaa ja ilmat suosivat, vaikka säätiedoitus povasikin vain sateita. Mukava pieni pyrähdys pois Barcelonan katupölyistä ja paluu tyhjään kotiin nauttimaan hiljaisuudesta ja pääsiäisen pysähtyneisyydestä. Kämppikseni ovat kotonaan Ranskassa ja Barcelona on hiljainen, melkoinen ero etelän pääsiäisrientoihin ja viikon kestäneeseen yltiösosiaalisuuteen, joka vaatii suomalaiselta hieman enemmän. Nyt olenkin istuskellut kotonani kolme iltaa ja kaksi päivää järjestellen kaikkia asioitani ja yrittäen tehdä ylitsepääsemättömän vaikealta tuntuvaa tehtävää: kirjoittaa 10-15 sivua espanjaksi lain pykälän tulkinnasta tuoden julki omat mielipiteeni juridisesti argumentoiden. Onneksi laki on kuitenkin sen verran kiehtova, kuin espanjan puoluelaki. Juups, tämän jos saisin jollain ilveellä muunnettua Suomessa vaikkapa semmaksi, niin ilo olisi ylimillään. Ensin toki minun täytyisi saada aikaiseksi edes ensimmäinen sivu. 

Mutta ennen sitä palaan hetkeksi viime viikon rientoihin, ensimmäiseen varsinaiseen matkaani Espanjanmaalla.

Joukkomme oli alunperin viisihenkinen, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Hollanti, Curacao, Kreikka, Kanada ja Suomi edustettuina. Puolivälissä joukkoomme liittyi kaksi lisää, sisarukset Jenkeistä. Poika oli ystävämme Barcelonasta, mutta hänen siskonsa saapui suoraan Irakista, jossa hän on komennuksella. Hieman jännittyneenä mietimme, mitenköhän hän sopisi meidän varsin hulvattomaan menoon ja meininkiin, mutta matkan lopulla hän sanoi veljelleen: You got some amazing group of friends. This is probably the most fun trip I´ve ever had. Voin kuvitella, että kontrasti on ollut melkoinen tulla sodan runtelemasta Irakista suoraan vaihto-elämästä täysin siemauksin nauttivan monikulttuurisen joukon matkaan hulluttelemaan. Ja hauskaahan meillä oli!

Kävimme Valenciassa, Granadassa, Cordobassa ja lopulta Sevillassa. Pääsiäinen on sekä hyvä että huono aika matkustella Espanjassa. Huonoa on se, että hostellit ovat täynnä ja hinnat ovat kaksinkertaiset normaaliin verrattuna. Hyvää on se, että Andalucian kaupungit pistävät parastaan pääsiäiskulkueissa ja muissa juhlatouhuissa. On mahtavaa päästä näkemään ja kokemaan toisenlainen pääsiäinen kuin mihin on Suomessa tottunut. Itselleni pääsiäinen merkitsee suklaamunia, suklaata, mämmiä (äiti pakottaa joka vuosi), pashaa ja muuta herkullista syömistä sekä yleistä hiljaisuutta, ja outoa tunnetta kun kaikki kaupat ovat kiinni. Viime vuosina se on tosin myös harmittavan usein merkinnyt Aleksandriassa istumista. Pääsiäinen merkitsee myös siirtymistä kevääseen ja useimmiten myös ensimmäistä visiittiä kesämökille. Suomen pääsiäinen on siis varsin rauhallinen ja tyyni. Eikös pitkäperjantaina olisi tarkoituskin olla vain kotona? 

Vaan Etelä-Espanjassa pääsiäinen merkitsee jotain aivan muuta. Olin kerrassaan pöllämystynyt ja hämmästelin ja ihailin ja nautin. Otin valokuvia minkä kerkesin ja muutaman päivän jälkeen 300 kuvan muistikortti olikin jo lähes täynnä, mutta säästelin hienoa turistikameraani Sevillan kulkueita varten, jotka ovat kuulemma ne hienoimmat. Toiseksi viimeisenä päivänä huomasin yllättäen, että kamerani ei ollut enää kaulassani eikä laukussani. Olin sen sitten jonnekin jättänyt. 300 kuvan kera. Harmistus oli ja on yhä valtava. Kamera oli hieno, mutta ennenkaikkea harmittaa kuvien menetys. Kuvat, jotka muistan ottaneeni, ihanat maisemakuvat, kaupunkikuvat, kuvat ystävistäni ja pääsiäisriennoista. Kuvat joita ottaessani suunnittelin kehittäväni ja askertelevani pienen mosaiikin matkasta uuden huoneeni seinälle. Kaikki poissa. Onni onnettomuudessa omistan kaksi kameraa, ja toinen on yhä tallella sisältäen 185 kuvaa matkalta. Eli aivan tyhjän päälle en joutunut. 

Tämän johdatuksen jälkeen on aika siirtyä itse kertomukseen.

Minä olen Sissi vain. Satuun teidän johdatan.....

Osa1. Valencia, Granada & Córdoba

Días 1-2-3: Valencia

Matkamme oli tarkoitus käynnistyä perjantaina klo14.30 bussilla kohti Valenciaa. Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui jo heti alkuunsa. Bussi oli täynnä. Kuten myös seuraavaa. Pieni huolenaihe askarrutti, sillä tarkoitus oli liikkua bussilla kaupungista toiseen, emmekä olleet varanneet mihinkään lippuja. Lopulta saimme ostettua liput bussiin, joka lähti klo18, eli kolme ja puoli tuntia aiottua myöhemmin. Bussi olikin hieno 1.luokan bussi, joten matka taittui varsin mukavasti. Hostellimme Valenciassa oli oikein miellyttävä ja hyvällä paikalla. Ensimmäisenä iltana olimme perillä klo22, joten kävimme vain syömässä hieman iltapalaksi tapaksia.

Ilalla bongasimme hostellimme seinältä ilmoituksen valencia non stop- järjestön järjestämistä ilmaisista opaskävelykierroksista ja päätimme osallistua moiselle seuraavana aamuna klo12. Oppaana oli nuori irlantilainen opiskelija, joka myöhemmin osoittautui oikisvaihtariksi. Koko päivän kävellessämme kauniissa kauniissa Valenciassa vain mietin, että melkein tulin tänne vaihtoon. 

Pitkään aikoinaan mietin Barcan ja Valencian välillä, Valenciassa olisi jopa ollut vuoden paikka, jota halusin. Mutta jostain syystä valitsin Barcelonan. Koko oleskelumme Valenciassa kärsin, sillä kaupunki oli ihana ja espanjalainen. Näin itseni siellä asuvan ja nauttivan, puhuvan espanjaa niin sujuvasti ja nauttien Valencian elosta vuoden verran. Vuosi on kuitenkin paljon enemmän kuin vain puolikas. Kaikki näyttäytyi  silmissäni ihanalta ja viihtyisältä, ja siellä ollessani tiuskin itselleni ja voivottelin, että miksi en vuoden Valenciaa valinnut. Kaunis ja espanjalainen Valencia, jossa on maailman parhaat appelsiinit. Suomessakin aina syödään valencian appelsiineja, ja sillä tosiaan on appelsiinipuita kaikkialla. Todella kaunista.

Tuskaani ei parantanut illalla järjestetty Pub Crawl jossa tapasin joukon uskomattoman mukavia vaihtareita, kaikki oikiksesta ja juurikin sieltä yliopistosta jonne meillläkin on paikka. Ilmaisin tuskani eräälle heistä ja hän katsoi minua ja kysyi: Valitsit puoli vuotta barcelonassa vuoden valencian sijaan. En ymmärrä, miksi? En osannut vastata. Jopa baarit ja klubit tuntuivat niin paljon espanjalaisemmilta kuin Barcelonassa. Olenkin kaivannut espanjalaisuutta Barcelonassa, sillä tämä on loppujen lopuksi kansainvälinen metropoli eikä espanjalainen kaupunki. Tosin toki sen tiesin tänne tullessani, mutta Valenciassa näin sen toisenkin puolen, ja se oli rankkaa. Näin mitä vaihto olisi voinut myös olla, ja se näytti hyvin erilaiselta kuin vaihtoni täällä. Tosin nyt voin jo paljastaa, että Barcelonaan takaisin tullessani tiedän taas että onhan tämä Barca nyt kuitenkin ihan omaa luokkaansa, ja varmasti jos olisin Valenciaan mennyt, olisin Barcelonassa käydessäni voivotellut hetkellisesti miksi en tänne tullut. Uskon, että aina sitä kuitenkin tekee oikean ratkaisun, sitä vaan ei aina näe silloin, kun näkee muutkin vaihtoehdot.

Pub Crawl oli samaisen Valencia non stop- järjestön järjestämä ja se oli todella hauskaa, pääsime tutustumaan kaikenmaalaisiin ja ikäisiin nuoriin ja näimme Valencian yöelämää enemmän kuin olismme omin päin kykeneet näkemään. Loppuillasta päädyimme klubille, joka oli aivan hostellimme vieressä. Otimme tilan haltuun tanssilattialla, ja muutaman tunnin tanssikoreografioiden jälkeen joukostamme erkani yksi jos toinenkin. Minä tietysti tanssinriemusta hurmioituneena pidin tilan hallussa kunnes viimeinenkin joukostamme oli kotiin lähdössä.

Valencian kaupunki on suuri mutta sopivan pieni ja täynnä suihkulähteitä. Vanha keskusta on ihastuttava.

kaunis kuja ja kirkon kellotorni

Valencia on täynnä tällaisia pieniä ihania espanjalaisia yksityiskohtia

Kaunis plaza suihkulähteineen

Toisena päivänämme kiertelimme lisää kaupungilla ja kävimme rannalla. Uimaan uskaltautuivat vain Pohjoisen väki, eli minä ja kanadalainen ystäväni. Talviturkki on siis heitetty! Ja pitkään polskimme, vaikka kylmää oli.

Iltapäivällä löysimme mahtavan paikan. Paikalliset viini-, cava-, likööri- ja ruokamessut. Kymmenellä eurolla sai kupongin jolla sain 5 lasia juomaa ja 5 ruoka-annosta. Ostimme kaksi lipuketta, niin että jokaiselle 2 lasia ja 2 ruokaa, tosin tapaksien tapaan toki jaoimme kaiken keskenämme. Lipukkeen kera tiskille, pyydät mitä halajat, saat lasin piripintaan juomaa ja ruokakupin kukkuroilleen ruokaa. Diili oli mahtava! Juomat herkullisia ja ruoka hyvää. Puikkelehdimme tiskiltä toiselle valiten juomia ja ruokiaja nautimme espanjalaisesta kulttuurista. Tämä oli ehkä koko matkan kohokohta ja hauskin juttu. Kreikkalainen ystävämme tykkää aina kysyä että mikä on kohokohta ja kysyessään meiltä kaikilta matkan lopussa kohokohtia, kaikki mainitievat tämän. Meillä oli kerrassaan hupia.

Tässä iloinen joukkomme messuilla

Illalla olikin aika siirtyä bussiasemalle ja matkata yöbussilla kohti Granadaa.

Dias 4-5: Granada

Olimme perillä Granadassa aamuseitsemän aikaan. Hyvin hiljaiselta näytti tämä paikka. Kuten yleensä, toimin oppaana. Nautin suuresti kartan seuraamisesta ja tien näyttämisestä ja useimmiten hyvin nopeasti tunnistan kadut ja osaan suunnistaa paikasta toiseen. Tämä tärkeä rooli minulla pysyikin läpi matkan. Paitsi Córdobassa, ja ehkäpä siitä syystä Córdoba jäikin minulta täysin hämärän peitoon, enkä siitä pitänyt, haha.

Granadassa yöpymispaikkamme oli halvin koko matkalta ja myös epäilemättä paras. Yhden tähden hotelli aivan mahtavalla paikalla keskustassa. Todella hyvää vastinetta rahoille. Hotellin vieressä oli mukava aamupalapaikka, jossa nautimme herkullista aamiaista, ennen kuin läksimme tutustumaan tähän kauniiseen kaupunkiin.

Ainoa mielikuva mikä minulla oli Granadasta, oli Folke West kertomassa Kranaadasta ja kovasti yhdistin sen vanhojen ihmisten humppa lomapaikaksi. Mielessäni myös kummitteli herra West kulkemassa Granadan pienillä kujilla. Eli minulla ei ollut kovinkaan suuria odotuksia. Mutta ehkäpä juuri sen takia Granada valloitti kauneudellaan. Taas toinen espanjalainen kaupunki, kaunis ja pieni. Ensimmäisenä päivänä kävelimme ylös näköalapaikalle ja ihastelimme pieniä kujia ja niin espanjalaisen näköisiä taloja. Ihanalta näytti tämäkin paikka. 

kaunis kranaada

Granadassa vietimme kaksi päivää ja yötä, aivan tarpeeksi Granadalle. Oikein kiva paikka nähdä ja tutustua muutama päivä, mutta mitään erikoisempaa nähtävää tai ajanvietettä ei ole tarjolla. Ensimmäisenä päivänä oli mahtavan kuuma, joten ostin kesämekon jossa sitten kuljeskelin auringosta nauttien. Säätiedoitusten mukaan oli nimittäin vain sadetta tiedossa, joten olin pakannut aivan väärät vaatteet mukaan.

Illalla menimme katsomaan ensimmäistä pääsiäiskulkuetta (siitä lisää seuraavassa, kulkueille omistetussa kirjoituksessa) jonka jälkeen menimme nauttimaan Granadan erikoisuudesta: Tilaa juoma, saa tapas kaupan päälle. Maksat alle kaksi euroa juomasta ja ruoasta. Tämä oli erittäin hyvä idea ensimmäisessä baarissa. Ja vielä toisessa. Ja olihan sitä vielä nälkä ja jano kolmannessakin baarissa. ja neljännessä ja viidennessä ja ties kuinka monessa. Lopuissa kymmenissä ei sitten enää saanutkaan tapasta, mutta eipä se siinä vaiheessa enää haitannutkaan, sillä vain oli kova jano.

Hotelille pääsimme takaisin aamuyöstä, ja tarkoitus oli herätä aikaisin ja mennä jonottamaan lippuja Granadan ainoaan nähtävyyteen, Alhambraan. Seuraavana aamuna saapuisivat myös ystävämme amerikasta, ja meidän tehtävämme oli ostaa liput. niin. Kun lopulta pääsimme Alhambraan, jonne on matkaa kiivetä ylös, niin liput olivat jo kaikki menneet. Eikä ihme, olihan jo puolipäivä ja ystävämmekin olivat jo liittyneet seuraamme. Joten jäi Granadasta kokematta se ainoa asia mikä siellä ilmeisesti on kokemisen arvoinen. Mutta, seuraavalla kerralla sitten. Loppupäivän kuljeskelimme ja nautimme lisää tapaksia ja ihailimme Pääsiäiskulkueita. Seuraavana aamulla olisikin aikainen herätys, sillä bussi kohti Córdobaa starttaisi asemalta klo7.30.

onneksi oli urhoollisia ritareita mukana..

..suojelemassa vienoja neitokaisia

Día 6: Córdoba

Bussimatka Granadasta Cordobaan kesti vain kolmisen tuntia. Olimme siis perillä aamusesta, eikä hotelliimme voinut vielä tehdä check iniä, joten jätimme vain laukut eteiseen ja läksimme kohti keskustaa. Tässä vaiheessa pääsiäisen vaikutus oli jo selkeä, sillä asustimme neljän tähden hotellissa kaupungin ulkopuolella, muuta ei ollut saatavissa. Emmekä tästä luksusmajoituksesta juuri ehtineet nauttia.

Cordobassa on katedraali jota voisi kutsua moskeijan ja katedraalin hybridiksi. Arabien 800-vuoden oleskelu Espanjassa näkyy hyvin Etelä-Espanjan kaupungeissa ja arkkitehtuurissa, ja tämä hybridikin on hyvä osoitus siitä. Entinen moskeija, jonka sisään on ikään kuin rakennettu kirkko. Kerrassaan hämmentävä. Muuta Córdobassa ei sitten ollutkaan. Tämän lisäksi kaikki kuvani Córdobasta on siinä kamerassa joka on kadoksissa Sevillassa. Minulla ei siis ole valokuvia, mutta eipä juuri kummempia muistikuviakaan Córdobasta. Olimme siellä vain yhden päivän, se tuntui kovin lyhyeltä ja vain välikulkuetapilta. Ainoa mitä muistan miettineeni Cordobasta on, että kaupunki tuntui hyvin keskeneräiseltä ja epätodelliselta. Jotenkin hassu paikka, helposti unohdettavissa. 

Mutta onneksi tylsä ja väsynyt päivä oli korjattavissa iltahuveilla. Ja mikäs olisi kuudelle Barcelonan vaihtarille parempaa viihdykettä, kuin jalkapallo-ottelu Barca-Bayern. Etsimme pubin jossa matsin näytettiin, ja melkoista Barcelonan ilojuhlaa ottelu oli. Kyllä siinä meidän pöytä huusi ja hurrasi ja oli niin barcelonalaista. Muutamat tuopit ja shotit ja ties mitkä siinä ilossa suuhun matkasi, ja hotelille päädyimme taas kerran aamuyön tunteina. Nukkumaan muutamaksi tunniksi, ja taas herätys ennen seitsemää. Hieman hämmentyneissä tunnelmissa heräilimme, hieman liian myöhään, joten hurjalla kiireellä taksilla huristelimme kohti bussiasemaa. 

Joten Córdoba jäi hieman hämäräksi kokemuksesi, mutta onneksi paras oli vielä jäljellä, Andalucian helmi, pääsiäiskulkueiden kunigatar, Flamencon mecca - Sevilla. Odotukseni olivat korkealla. Yltäisikö Sevilla täyttämään ne?.. Löisikö Sevilla muut kaupungit laudalta? Onko pääsiäinen mitään Sevillassa? ja pitikö sitä sielläkin mennä baareihin aamun asti? ja kuinka käy iloiselle joukolle Sevillassa? Mitä tapahtuu viimeisinä päivinä? ... 

Osa2. Sevilla & Pääsiäiskulkueet

Huu, hieman haasteellista tämä blogipäivitys, kun kotona ei ole nettiä... Olen siis muuttanut (suunnaton ilon ja onnen huudahdus!) ja siellä ei ole vielä nettiä. Kovasti kämppikseni minua rauhoittelevat ja sanovat että ihan pian se tulee. Mutta oikeastaan varsin vapauttava tunne, kun ei ole nettiä, täällä sitä tulee kulutettua aivan liikaa aikaa koneen ääressä netissä, jos on kotona. Mutta nyt aika meneekin kämppisten kera jutellessa. Kämpästä ja elosta siellä kertoilen pian lisää. Tai pian meinaa taas päivää, jolloin jaksan täällä yliopistossa kirjoitella. (toim.huom: nyt ei ole enää vapauttava tunne, vaan lähinnä jo hieman vaikeaa on tämä elo)

Mutta siis, palatkaamme ajassa taaksepäin... 

Oli kaunis torstaiaamu kello seitsemän Córdoban bussiasemalla, kun seitsemän hyvin väsynyttä ja puoliunista matkaajaa kömpivät bussiin. Onneksemme bussi oli varsin tyhjä, joten saimme kaikki varattua kaksi penkkiä, joissa voi mukavasti lököillä ja nukkua. Itse varasin takapenkiltä kolme penkkiä ja nukuin makoisasti koko matkan. Ja olihan se ihan oikeutettua että pienin joukosta nukkuu leveästi kolmella penkillä, ja pitkät ihmiset yrittävät sopeutua koipineen kahteen penkkiin. Minulla oli mukavaa.

Majoituksemme Sevillassa oli hyvin naurettava. Satuimme kaupunkiin juuri suurimpina pääsiäistouhuina, kiirastorstai ja pitkäperjantai, joten kaikki hostellit hotellit mitä nyt on olivat täynnä ja majoituksesta 20 hengen huoneessakin olisi saanut maksaa jotain 40 euroa yöltä, joten ystäväni olikin sitten varannut majoituksen Sevilla Suites - nimisestä paikasta, joka sijaitsi kaaaaaaaukana keskustasta. Okei, sijaitsi kaukana koko kaupungista. Menimme siis nopeasti käymään hotellilla jättämään kamat ja sitten kiireen vilkkaa ihailemaan pääsiäis-Sevillaa. Tämä matka kesti yli kolme tuntia. Hotellin löytäminen ja sinne pääseminen kesti tunnin verran, toisen tunni istuimme hotellin aulassa odottamassa huoneeseen pääsyä ja kolmas meni siinä, kun jokainen vuorotellen kävi suihkussa. Lopulta pääsimme keskustaan ja rakastuin.

Sevilla on kaunis. Sevilla on espanjalainen. Sevilla on ihana. Sevillassa vietetyt kaksi päivää olivat varsin mukavat. Aurinko paistoi, kiertelimme kaupunkia ja nähtävyyksiä, nautimme elosta ja pääsiäiskoristeista, jotka olivatkin kaupungin parasta antia. Sen lisäksi kävimme myös tietysti katsomassa Flamencoa ja kuuntelemassa espanjalaista kitaraa.

Sevillassa myös surukseni kauniissa puistossa vietetyt tunnit imaisivat hienon kamerani, joten valokuva-anti Sevillasta jäi hieman pieneksi, sillä harmistus oli siinä vaiheessa niin valtava, etten jaksanut toisella kamerallani edes kuvia ottaa. 

Sevilla oli aivan täynnä ihmisiä ja kaikki olivat kaduilla hämmästelemässä menoa. Aamuyöhön saakka jatkuneita kulkueita ihastelivat niin pikkulapset kuin vanhuksetkin, kahvilat olivat auki ja metrot kulkivat läpi yön. Kulkueiden pääkadut olivat täynnä tuoleja, joihin pitää varata paikka melkeinpä vuotta etukäteen, jos paraatipaikalta mukavasti istuen tahtoo kulkueita ihailla. Talojen parvekkeilla oli punaiset liinat luomassa arvokasta tunnelmaa. 

Pääsiäiskulkueet ovat kerrassaan mahtipontiset. Muistan Helsingissä espanjan kursseilla joskus nähneeni videon moisesta touhusta, ja onhan se melkoista. Kulkueisiin kuului soittokunta fanfaareineen, huppupäät kynttilät kädessä, Jeesus kantamassa ristiä, Maria Magdalena kyynelsilmineen kynttilöiden keskellä, suruasuiset naiset ja arvokkaat miehet. Mahtavinta oli soittokunta ja mahtipontisen pelottava musiikki.  

Pääsiäinen oli juhlan aikaa ja menoa oli mahtava seurata.

Melkoisia koristeita

tämännäköisiä huppupäitä oli kaupunki täynnä

Maria Magdalena kynttilöineen

huppupäät

soittokunta

soittokunta ja ihmismassa ihailemassa kulkuetta

huppupäitä lisää, hui

lapset keräsivät steariinipalloja huppupäiden kynttilöistä

tuoleja kulkueen ihailua varten

kaunis Sevilla

vasemmalla näkyy hienoja koristeltuja parvekkeita

Yritin laittaa videota tähän kulkueesta, mistä olisi saanut hyvän kuvan menosta ja musiikista, mutta se ei onnistunut. hö.

Mutta sen pituinen pääsiäismatkakertomus. Kohta uusia tunnelmia uudesta kodista, jossa toivottavasti pian on internet......

Mini-ilmoitus

hiihaa!

Kohta juoksen luennolle tai ainakin kiiruhdan bussipysäkille ison reppuni kanssa. Luennolta karkaan jo puolivälissä kohti barcelonan bussiasemaa, jossa tapaan ystäväni: kaksi hollantilaista, kreikkalaisen ja kanadalaisen. Yhdessä hypähdämme iloisna bussiin kohti Valenciaa! Valenciassa nautimme auringosta ja rannasta sunnuntaihin saakka, jolloin suunta vaihtuu kohti Granadaa. Siellä joukkoomme liittyy jenkkiystävämme siskonsa kera. Granadan valloitettuamme on seuraavaksi vuorossa Cordoba. Sieltä vielä Sevillaan, josta lentokoneella takaisin Barcaan. Tämä on nimeltään Semana Santa, espanjalaisten pääsiäisloma, joka alkaa jo viikkoa ennen pääsiäistä. Menemme nauttimaan siitä Etelä-Espanjaan! Aurinkoa ja lämmintä ilmaa tilattu..

hasta luego amigos!