Huu, hieman haasteellista tämä blogipäivitys, kun kotona ei ole nettiä... Olen siis muuttanut (suunnaton ilon ja onnen huudahdus!) ja siellä ei ole vielä nettiä. Kovasti kämppikseni minua rauhoittelevat ja sanovat että ihan pian se tulee. Mutta oikeastaan varsin vapauttava tunne, kun ei ole nettiä, täällä sitä tulee kulutettua aivan liikaa aikaa koneen ääressä netissä, jos on kotona. Mutta nyt aika meneekin kämppisten kera jutellessa. Kämpästä ja elosta siellä kertoilen pian lisää. Tai pian meinaa taas päivää, jolloin jaksan täällä yliopistossa kirjoitella. (toim.huom: nyt ei ole enää vapauttava tunne, vaan lähinnä jo hieman vaikeaa on tämä elo)
Mutta siis, palatkaamme ajassa taaksepäin...
Oli kaunis torstaiaamu kello seitsemän Córdoban bussiasemalla, kun seitsemän hyvin väsynyttä ja puoliunista matkaajaa kömpivät bussiin. Onneksemme bussi oli varsin tyhjä, joten saimme kaikki varattua kaksi penkkiä, joissa voi mukavasti lököillä ja nukkua. Itse varasin takapenkiltä kolme penkkiä ja nukuin makoisasti koko matkan. Ja olihan se ihan oikeutettua että pienin joukosta nukkuu leveästi kolmella penkillä, ja pitkät ihmiset yrittävät sopeutua koipineen kahteen penkkiin. Minulla oli mukavaa.
Majoituksemme Sevillassa oli hyvin naurettava. Satuimme kaupunkiin juuri suurimpina pääsiäistouhuina, kiirastorstai ja pitkäperjantai, joten kaikki hostellit hotellit mitä nyt on olivat täynnä ja majoituksesta 20 hengen huoneessakin olisi saanut maksaa jotain 40 euroa yöltä, joten ystäväni olikin sitten varannut majoituksen Sevilla Suites - nimisestä paikasta, joka sijaitsi kaaaaaaaukana keskustasta. Okei, sijaitsi kaukana koko kaupungista. Menimme siis nopeasti käymään hotellilla jättämään kamat ja sitten kiireen vilkkaa ihailemaan pääsiäis-Sevillaa. Tämä matka kesti yli kolme tuntia. Hotellin löytäminen ja sinne pääseminen kesti tunnin verran, toisen tunni istuimme hotellin aulassa odottamassa huoneeseen pääsyä ja kolmas meni siinä, kun jokainen vuorotellen kävi suihkussa. Lopulta pääsimme keskustaan ja rakastuin.
Sevilla on kaunis. Sevilla on espanjalainen. Sevilla on ihana. Sevillassa vietetyt kaksi päivää olivat varsin mukavat. Aurinko paistoi, kiertelimme kaupunkia ja nähtävyyksiä, nautimme elosta ja pääsiäiskoristeista, jotka olivatkin kaupungin parasta antia. Sen lisäksi kävimme myös tietysti katsomassa Flamencoa ja kuuntelemassa espanjalaista kitaraa.
Sevillassa myös surukseni kauniissa puistossa vietetyt tunnit imaisivat hienon kamerani, joten valokuva-anti Sevillasta jäi hieman pieneksi, sillä harmistus oli siinä vaiheessa niin valtava, etten jaksanut toisella kamerallani edes kuvia ottaa.
Sevilla oli aivan täynnä ihmisiä ja kaikki olivat kaduilla hämmästelemässä menoa. Aamuyöhön saakka jatkuneita kulkueita ihastelivat niin pikkulapset kuin vanhuksetkin, kahvilat olivat auki ja metrot kulkivat läpi yön. Kulkueiden pääkadut olivat täynnä tuoleja, joihin pitää varata paikka melkeinpä vuotta etukäteen, jos paraatipaikalta mukavasti istuen tahtoo kulkueita ihailla. Talojen parvekkeilla oli punaiset liinat luomassa arvokasta tunnelmaa.
Pääsiäiskulkueet ovat kerrassaan mahtipontiset. Muistan Helsingissä espanjan kursseilla joskus nähneeni videon moisesta touhusta, ja onhan se melkoista. Kulkueisiin kuului soittokunta fanfaareineen, huppupäät kynttilät kädessä, Jeesus kantamassa ristiä, Maria Magdalena kyynelsilmineen kynttilöiden keskellä, suruasuiset naiset ja arvokkaat miehet. Mahtavinta oli soittokunta ja mahtipontisen pelottava musiikki.
vasemmalla näkyy hienoja koristeltuja parvekkeita
Yritin laittaa videota tähän kulkueesta, mistä olisi saanut hyvän kuvan menosta ja musiikista, mutta se ei onnistunut. hö.
Mutta sen pituinen pääsiäismatkakertomus. Kohta uusia tunnelmia uudesta kodista, jossa toivottavasti pian on internet......




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti