Osa1. Valencia, Granada & Córdoba

Días 1-2-3: Valencia

Matkamme oli tarkoitus käynnistyä perjantaina klo14.30 bussilla kohti Valenciaa. Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui jo heti alkuunsa. Bussi oli täynnä. Kuten myös seuraavaa. Pieni huolenaihe askarrutti, sillä tarkoitus oli liikkua bussilla kaupungista toiseen, emmekä olleet varanneet mihinkään lippuja. Lopulta saimme ostettua liput bussiin, joka lähti klo18, eli kolme ja puoli tuntia aiottua myöhemmin. Bussi olikin hieno 1.luokan bussi, joten matka taittui varsin mukavasti. Hostellimme Valenciassa oli oikein miellyttävä ja hyvällä paikalla. Ensimmäisenä iltana olimme perillä klo22, joten kävimme vain syömässä hieman iltapalaksi tapaksia.

Ilalla bongasimme hostellimme seinältä ilmoituksen valencia non stop- järjestön järjestämistä ilmaisista opaskävelykierroksista ja päätimme osallistua moiselle seuraavana aamuna klo12. Oppaana oli nuori irlantilainen opiskelija, joka myöhemmin osoittautui oikisvaihtariksi. Koko päivän kävellessämme kauniissa kauniissa Valenciassa vain mietin, että melkein tulin tänne vaihtoon. 

Pitkään aikoinaan mietin Barcan ja Valencian välillä, Valenciassa olisi jopa ollut vuoden paikka, jota halusin. Mutta jostain syystä valitsin Barcelonan. Koko oleskelumme Valenciassa kärsin, sillä kaupunki oli ihana ja espanjalainen. Näin itseni siellä asuvan ja nauttivan, puhuvan espanjaa niin sujuvasti ja nauttien Valencian elosta vuoden verran. Vuosi on kuitenkin paljon enemmän kuin vain puolikas. Kaikki näyttäytyi  silmissäni ihanalta ja viihtyisältä, ja siellä ollessani tiuskin itselleni ja voivottelin, että miksi en vuoden Valenciaa valinnut. Kaunis ja espanjalainen Valencia, jossa on maailman parhaat appelsiinit. Suomessakin aina syödään valencian appelsiineja, ja sillä tosiaan on appelsiinipuita kaikkialla. Todella kaunista.

Tuskaani ei parantanut illalla järjestetty Pub Crawl jossa tapasin joukon uskomattoman mukavia vaihtareita, kaikki oikiksesta ja juurikin sieltä yliopistosta jonne meillläkin on paikka. Ilmaisin tuskani eräälle heistä ja hän katsoi minua ja kysyi: Valitsit puoli vuotta barcelonassa vuoden valencian sijaan. En ymmärrä, miksi? En osannut vastata. Jopa baarit ja klubit tuntuivat niin paljon espanjalaisemmilta kuin Barcelonassa. Olenkin kaivannut espanjalaisuutta Barcelonassa, sillä tämä on loppujen lopuksi kansainvälinen metropoli eikä espanjalainen kaupunki. Tosin toki sen tiesin tänne tullessani, mutta Valenciassa näin sen toisenkin puolen, ja se oli rankkaa. Näin mitä vaihto olisi voinut myös olla, ja se näytti hyvin erilaiselta kuin vaihtoni täällä. Tosin nyt voin jo paljastaa, että Barcelonaan takaisin tullessani tiedän taas että onhan tämä Barca nyt kuitenkin ihan omaa luokkaansa, ja varmasti jos olisin Valenciaan mennyt, olisin Barcelonassa käydessäni voivotellut hetkellisesti miksi en tänne tullut. Uskon, että aina sitä kuitenkin tekee oikean ratkaisun, sitä vaan ei aina näe silloin, kun näkee muutkin vaihtoehdot.

Pub Crawl oli samaisen Valencia non stop- järjestön järjestämä ja se oli todella hauskaa, pääsime tutustumaan kaikenmaalaisiin ja ikäisiin nuoriin ja näimme Valencian yöelämää enemmän kuin olismme omin päin kykeneet näkemään. Loppuillasta päädyimme klubille, joka oli aivan hostellimme vieressä. Otimme tilan haltuun tanssilattialla, ja muutaman tunnin tanssikoreografioiden jälkeen joukostamme erkani yksi jos toinenkin. Minä tietysti tanssinriemusta hurmioituneena pidin tilan hallussa kunnes viimeinenkin joukostamme oli kotiin lähdössä.

Valencian kaupunki on suuri mutta sopivan pieni ja täynnä suihkulähteitä. Vanha keskusta on ihastuttava.

kaunis kuja ja kirkon kellotorni

Valencia on täynnä tällaisia pieniä ihania espanjalaisia yksityiskohtia

Kaunis plaza suihkulähteineen

Toisena päivänämme kiertelimme lisää kaupungilla ja kävimme rannalla. Uimaan uskaltautuivat vain Pohjoisen väki, eli minä ja kanadalainen ystäväni. Talviturkki on siis heitetty! Ja pitkään polskimme, vaikka kylmää oli.

Iltapäivällä löysimme mahtavan paikan. Paikalliset viini-, cava-, likööri- ja ruokamessut. Kymmenellä eurolla sai kupongin jolla sain 5 lasia juomaa ja 5 ruoka-annosta. Ostimme kaksi lipuketta, niin että jokaiselle 2 lasia ja 2 ruokaa, tosin tapaksien tapaan toki jaoimme kaiken keskenämme. Lipukkeen kera tiskille, pyydät mitä halajat, saat lasin piripintaan juomaa ja ruokakupin kukkuroilleen ruokaa. Diili oli mahtava! Juomat herkullisia ja ruoka hyvää. Puikkelehdimme tiskiltä toiselle valiten juomia ja ruokiaja nautimme espanjalaisesta kulttuurista. Tämä oli ehkä koko matkan kohokohta ja hauskin juttu. Kreikkalainen ystävämme tykkää aina kysyä että mikä on kohokohta ja kysyessään meiltä kaikilta matkan lopussa kohokohtia, kaikki mainitievat tämän. Meillä oli kerrassaan hupia.

Tässä iloinen joukkomme messuilla

Illalla olikin aika siirtyä bussiasemalle ja matkata yöbussilla kohti Granadaa.

Dias 4-5: Granada

Olimme perillä Granadassa aamuseitsemän aikaan. Hyvin hiljaiselta näytti tämä paikka. Kuten yleensä, toimin oppaana. Nautin suuresti kartan seuraamisesta ja tien näyttämisestä ja useimmiten hyvin nopeasti tunnistan kadut ja osaan suunnistaa paikasta toiseen. Tämä tärkeä rooli minulla pysyikin läpi matkan. Paitsi Córdobassa, ja ehkäpä siitä syystä Córdoba jäikin minulta täysin hämärän peitoon, enkä siitä pitänyt, haha.

Granadassa yöpymispaikkamme oli halvin koko matkalta ja myös epäilemättä paras. Yhden tähden hotelli aivan mahtavalla paikalla keskustassa. Todella hyvää vastinetta rahoille. Hotellin vieressä oli mukava aamupalapaikka, jossa nautimme herkullista aamiaista, ennen kuin läksimme tutustumaan tähän kauniiseen kaupunkiin.

Ainoa mielikuva mikä minulla oli Granadasta, oli Folke West kertomassa Kranaadasta ja kovasti yhdistin sen vanhojen ihmisten humppa lomapaikaksi. Mielessäni myös kummitteli herra West kulkemassa Granadan pienillä kujilla. Eli minulla ei ollut kovinkaan suuria odotuksia. Mutta ehkäpä juuri sen takia Granada valloitti kauneudellaan. Taas toinen espanjalainen kaupunki, kaunis ja pieni. Ensimmäisenä päivänä kävelimme ylös näköalapaikalle ja ihastelimme pieniä kujia ja niin espanjalaisen näköisiä taloja. Ihanalta näytti tämäkin paikka. 

kaunis kranaada

Granadassa vietimme kaksi päivää ja yötä, aivan tarpeeksi Granadalle. Oikein kiva paikka nähdä ja tutustua muutama päivä, mutta mitään erikoisempaa nähtävää tai ajanvietettä ei ole tarjolla. Ensimmäisenä päivänä oli mahtavan kuuma, joten ostin kesämekon jossa sitten kuljeskelin auringosta nauttien. Säätiedoitusten mukaan oli nimittäin vain sadetta tiedossa, joten olin pakannut aivan väärät vaatteet mukaan.

Illalla menimme katsomaan ensimmäistä pääsiäiskulkuetta (siitä lisää seuraavassa, kulkueille omistetussa kirjoituksessa) jonka jälkeen menimme nauttimaan Granadan erikoisuudesta: Tilaa juoma, saa tapas kaupan päälle. Maksat alle kaksi euroa juomasta ja ruoasta. Tämä oli erittäin hyvä idea ensimmäisessä baarissa. Ja vielä toisessa. Ja olihan sitä vielä nälkä ja jano kolmannessakin baarissa. ja neljännessä ja viidennessä ja ties kuinka monessa. Lopuissa kymmenissä ei sitten enää saanutkaan tapasta, mutta eipä se siinä vaiheessa enää haitannutkaan, sillä vain oli kova jano.

Hotelille pääsimme takaisin aamuyöstä, ja tarkoitus oli herätä aikaisin ja mennä jonottamaan lippuja Granadan ainoaan nähtävyyteen, Alhambraan. Seuraavana aamuna saapuisivat myös ystävämme amerikasta, ja meidän tehtävämme oli ostaa liput. niin. Kun lopulta pääsimme Alhambraan, jonne on matkaa kiivetä ylös, niin liput olivat jo kaikki menneet. Eikä ihme, olihan jo puolipäivä ja ystävämmekin olivat jo liittyneet seuraamme. Joten jäi Granadasta kokematta se ainoa asia mikä siellä ilmeisesti on kokemisen arvoinen. Mutta, seuraavalla kerralla sitten. Loppupäivän kuljeskelimme ja nautimme lisää tapaksia ja ihailimme Pääsiäiskulkueita. Seuraavana aamulla olisikin aikainen herätys, sillä bussi kohti Córdobaa starttaisi asemalta klo7.30.

onneksi oli urhoollisia ritareita mukana..

..suojelemassa vienoja neitokaisia

Día 6: Córdoba

Bussimatka Granadasta Cordobaan kesti vain kolmisen tuntia. Olimme siis perillä aamusesta, eikä hotelliimme voinut vielä tehdä check iniä, joten jätimme vain laukut eteiseen ja läksimme kohti keskustaa. Tässä vaiheessa pääsiäisen vaikutus oli jo selkeä, sillä asustimme neljän tähden hotellissa kaupungin ulkopuolella, muuta ei ollut saatavissa. Emmekä tästä luksusmajoituksesta juuri ehtineet nauttia.

Cordobassa on katedraali jota voisi kutsua moskeijan ja katedraalin hybridiksi. Arabien 800-vuoden oleskelu Espanjassa näkyy hyvin Etelä-Espanjan kaupungeissa ja arkkitehtuurissa, ja tämä hybridikin on hyvä osoitus siitä. Entinen moskeija, jonka sisään on ikään kuin rakennettu kirkko. Kerrassaan hämmentävä. Muuta Córdobassa ei sitten ollutkaan. Tämän lisäksi kaikki kuvani Córdobasta on siinä kamerassa joka on kadoksissa Sevillassa. Minulla ei siis ole valokuvia, mutta eipä juuri kummempia muistikuviakaan Córdobasta. Olimme siellä vain yhden päivän, se tuntui kovin lyhyeltä ja vain välikulkuetapilta. Ainoa mitä muistan miettineeni Cordobasta on, että kaupunki tuntui hyvin keskeneräiseltä ja epätodelliselta. Jotenkin hassu paikka, helposti unohdettavissa. 

Mutta onneksi tylsä ja väsynyt päivä oli korjattavissa iltahuveilla. Ja mikäs olisi kuudelle Barcelonan vaihtarille parempaa viihdykettä, kuin jalkapallo-ottelu Barca-Bayern. Etsimme pubin jossa matsin näytettiin, ja melkoista Barcelonan ilojuhlaa ottelu oli. Kyllä siinä meidän pöytä huusi ja hurrasi ja oli niin barcelonalaista. Muutamat tuopit ja shotit ja ties mitkä siinä ilossa suuhun matkasi, ja hotelille päädyimme taas kerran aamuyön tunteina. Nukkumaan muutamaksi tunniksi, ja taas herätys ennen seitsemää. Hieman hämmentyneissä tunnelmissa heräilimme, hieman liian myöhään, joten hurjalla kiireellä taksilla huristelimme kohti bussiasemaa. 

Joten Córdoba jäi hieman hämäräksi kokemuksesi, mutta onneksi paras oli vielä jäljellä, Andalucian helmi, pääsiäiskulkueiden kunigatar, Flamencon mecca - Sevilla. Odotukseni olivat korkealla. Yltäisikö Sevilla täyttämään ne?.. Löisikö Sevilla muut kaupungit laudalta? Onko pääsiäinen mitään Sevillassa? ja pitikö sitä sielläkin mennä baareihin aamun asti? ja kuinka käy iloiselle joukolle Sevillassa? Mitä tapahtuu viimeisinä päivinä? ...