Huih. Perjantai-iltana palasin takaisin reissusta. Viikon verran Etelä-Espanjan mantuja matkailimme. Kokemus oli kokemisen arvoinen: kaupungit olivat kauniita, seura oli mahtavaa ja ilmat suosivat, vaikka säätiedoitus povasikin vain sateita. Mukava pieni pyrähdys pois Barcelonan katupölyistä ja paluu tyhjään kotiin nauttimaan hiljaisuudesta ja pääsiäisen pysähtyneisyydestä. Kämppikseni ovat kotonaan Ranskassa ja Barcelona on hiljainen, melkoinen ero etelän pääsiäisrientoihin ja viikon kestäneeseen yltiösosiaalisuuteen, joka vaatii suomalaiselta hieman enemmän. Nyt olenkin istuskellut kotonani kolme iltaa ja kaksi päivää järjestellen kaikkia asioitani ja yrittäen tehdä ylitsepääsemättömän vaikealta tuntuvaa tehtävää: kirjoittaa 10-15 sivua espanjaksi lain pykälän tulkinnasta tuoden julki omat mielipiteeni juridisesti argumentoiden. Onneksi laki on kuitenkin sen verran kiehtova, kuin espanjan puoluelaki. Juups, tämän jos saisin jollain ilveellä muunnettua Suomessa vaikkapa semmaksi, niin ilo olisi ylimillään. Ensin toki minun täytyisi saada aikaiseksi edes ensimmäinen sivu.
Mutta ennen sitä palaan hetkeksi viime viikon rientoihin, ensimmäiseen varsinaiseen matkaani Espanjanmaalla.
Joukkomme oli alunperin viisihenkinen, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Hollanti, Curacao, Kreikka, Kanada ja Suomi edustettuina. Puolivälissä joukkoomme liittyi kaksi lisää, sisarukset Jenkeistä. Poika oli ystävämme Barcelonasta, mutta hänen siskonsa saapui suoraan Irakista, jossa hän on komennuksella. Hieman jännittyneenä mietimme, mitenköhän hän sopisi meidän varsin hulvattomaan menoon ja meininkiin, mutta matkan lopulla hän sanoi veljelleen: You got some amazing group of friends. This is probably the most fun trip I´ve ever had. Voin kuvitella, että kontrasti on ollut melkoinen tulla sodan runtelemasta Irakista suoraan vaihto-elämästä täysin siemauksin nauttivan monikulttuurisen joukon matkaan hulluttelemaan. Ja hauskaahan meillä oli!
Kävimme Valenciassa, Granadassa, Cordobassa ja lopulta Sevillassa. Pääsiäinen on sekä hyvä että huono aika matkustella Espanjassa. Huonoa on se, että hostellit ovat täynnä ja hinnat ovat kaksinkertaiset normaaliin verrattuna. Hyvää on se, että Andalucian kaupungit pistävät parastaan pääsiäiskulkueissa ja muissa juhlatouhuissa. On mahtavaa päästä näkemään ja kokemaan toisenlainen pääsiäinen kuin mihin on Suomessa tottunut. Itselleni pääsiäinen merkitsee suklaamunia, suklaata, mämmiä (äiti pakottaa joka vuosi), pashaa ja muuta herkullista syömistä sekä yleistä hiljaisuutta, ja outoa tunnetta kun kaikki kaupat ovat kiinni. Viime vuosina se on tosin myös harmittavan usein merkinnyt Aleksandriassa istumista. Pääsiäinen merkitsee myös siirtymistä kevääseen ja useimmiten myös ensimmäistä visiittiä kesämökille. Suomen pääsiäinen on siis varsin rauhallinen ja tyyni. Eikös pitkäperjantaina olisi tarkoituskin olla vain kotona?
Vaan Etelä-Espanjassa pääsiäinen merkitsee jotain aivan muuta. Olin kerrassaan pöllämystynyt ja hämmästelin ja ihailin ja nautin. Otin valokuvia minkä kerkesin ja muutaman päivän jälkeen 300 kuvan muistikortti olikin jo lähes täynnä, mutta säästelin hienoa turistikameraani Sevillan kulkueita varten, jotka ovat kuulemma ne hienoimmat. Toiseksi viimeisenä päivänä huomasin yllättäen, että kamerani ei ollut enää kaulassani eikä laukussani. Olin sen sitten jonnekin jättänyt. 300 kuvan kera. Harmistus oli ja on yhä valtava. Kamera oli hieno, mutta ennenkaikkea harmittaa kuvien menetys. Kuvat, jotka muistan ottaneeni, ihanat maisemakuvat, kaupunkikuvat, kuvat ystävistäni ja pääsiäisriennoista. Kuvat joita ottaessani suunnittelin kehittäväni ja askertelevani pienen mosaiikin matkasta uuden huoneeni seinälle. Kaikki poissa. Onni onnettomuudessa omistan kaksi kameraa, ja toinen on yhä tallella sisältäen 185 kuvaa matkalta. Eli aivan tyhjän päälle en joutunut.
Tämän johdatuksen jälkeen on aika siirtyä itse kertomukseen.
Minä olen Sissi vain. Satuun teidän johdatan.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti