Helsinki - Barcelona

Tulipa käytyä Suomessa. Viikon verran tallusteltua kotimaassa, hassua oli.  Mutta oikeastaan aika mukavaa pyrähtää kotona tässä välissä, niin näkee näiden kahden elämän eroavaisuudet. Ja niitähän on. Kivointa oli tietysti nähdä ystävät ja perhe ja viettää heidän kanssaan aikaa. Ja siskoni ystävällisesti antoi asuntonsa käyttöömme, niin saatoimme Mikon kanssa leikkiä viikon kotia. Kiitos kodin lainasta. Ja hyvin viihdyimme. Kertaakaan emme ole kokonaista viikkoa yhdessä olleet tämän kevään aikana, eikä kyllä varmaan viime kiireisenä syksynäkään. Joten mukavaltahan se tuntui. Eikä ollut niin vaikea sanoa hei hei, sillä ihan pian taas tavataan, alle kuukauden kuluttua saan bolognasta vieraan barcelonaan. Ja lisäksi saan enemmänkin vieraita, joten juhlat kesäkuussa barcelonassa on!

Ihanaa oli nähdä kaikki kaverit, ja vielä kun vapun ansiosta pystyi kaikki näkemään kerralla! Vappuaaton Korjaamon vapputanssit olivat huikeat, kunnon tanssit kukkamekkoineen ja iskelmineen, ihanaa! Vappupäivän piknik auringon paisteessa, mikä olisi sen parempaa? Kiitos ihanat ystävät mahtavasta Vapusta!!!! 

Kivaa oli kävellä tuttuja katuja ja yrittää nähdä Helsinki vieraan silmin. Kivaa oli viettää aikaa perheen kanssa ja etenkin nähdä pikkulapset. Vaikeaa oli tosin heille selittää, miksi taas pois lähden. Kummipoikani sanoi, että miksi sun täytyy aina vaan lähteä? samaan aikaan hän haki passinsa ja sanoi tulevansa mukaan. Kuten myös pikkuprinsessa pikkusiskonsakin. Mitäköhän kämppikseni sanoisivat, jos tulisin takaisin muutaman lapsen kanssa, haha. 

Leikin ulkomaalaista katsellessani Helsinkiä. Tältä se näytti.

Hiljaisuus, Tyhjyys

Ensimmäisenä tulee mieleen hiljaisuus ja tyhjyys, ihmisten ja autojen vähyys. Kun ajelimme keskustaan, ihmettelin että missä kaikki ihmiset ovat, missä ovat autot ja meteli? Niitä ei ole. Autotiellä huristi muutama auto ja jokunen ihminen käveli koiran kera tai oli lenkillä. Hieman nopeammin Aleksia kävelee eteenpäin kuin Ramblaa, kun ei tarvitse puikkelehtia ihmismassan välissä. Verrattuna barcelonan hulinaan ja ihmismäärään ja autojen pärinään, Helsinki oli tyhjä. Ihanan tyhjä. Meitä tosiaan on niin vähän, ettei meistä tule meteliä, ei ole autoja eikä jalankulkijoita sillä meitä ei ole. haha. Mutta sehän on ihan totuus. Ihanan tyhjä ja rauhallinen.

 

hihihi, keskellä päivää ei tarvitse kovinkaan paljoa ruuhkissa poukkoilla

Luonto

Ihanaa oli myös huomata se, vaikka kaikki paikat ovat tuttuja, niin kun on poissa ollut niin näkee ne ihan eri lailla. Autoteiden vieressä on puita ja luontoa, vettä ja kasvillisuutta. Pieniä puistoja tai tiheikköjä on siellä täällä. Se on hienoa se. Luonto on keskustassa ja kaikkialla, ei tarvitse mennä puistoon tai rannalle päästäkseen luonnonmukaiseen paikkaan, sillä niitä on siellä täällä kaikkialla.

mukavahan täällä on autolla huristella, kun on puisto ja meri ympärillä

Hinnat

Voi tsiisus, on Helsinki sitten kallis paikka. Ruoka ja juoma maksaa paljon, kahviloista puhumattakaan ja alkossa meinasin saada slaagin kun etsin halpaa kuoharia ja näin 7euron pullon.  Naureskelin, että en nyt noin kallista viitsi otsaa. Mutta sehän olikin se halvin! ou nou. Täällä kun on tottunut halvan  viinin maksavan euron tai pari, ja yli viisi euroa on jo hyvä viini. Alussa se ihmetytti täällä mutta nyt siihen on jo ihan liian tottunut. Hurjan nopeasti tiettyyn hintatasoon tottuu. Joten Suomeen palatessani euron viinipullot luultavasti tuntuvat kuin unelta vain. Mutta, vaikka täällä on halvempaa, menee rahaa silti... Aika paljon. Okei, ihan liikaa. Köyhänä ja velkaisena takaisin tulen (jos rahaa riittää lentolippuun) mutta elämäni parhaat kuusi kuukautta viettäneenä. Siitä olen valmis maksamaan.

Kun Helsinki-Vantaan lentokentän ovista menin sisään, tuli hetkellisesti haikea olo. Täältä taas lähdetään. Varmaan siksi, että mieleen tuli neljä kuukautta sitten läpikäymät tunteet, kun käyskentelin yksin lentokentällä, valmiina elämäni suurimpaan seikkailuun, innostuneena mutta myös hieman kauhistuneena. Mutta nyt, Barcelonaan päästyäni olin taas kuin kotonani. Ja niinhän olenkin. Tämä on kotini nyt, vielä muutaman kuukauden.  Niin että olipa kiva käydä kotona, ja onpa kiva olla takaisin. Helsinki on ihana, ja välillä täälläkin tulee helsinki-olo, halu kulkea tuttuja kotikatuja, istuskella puistossa tai rannalla, nauttia kaupungin hiljaisuudesta ja etenkin pimeistä ja rauhallisista illoista. Olen aina tykännyt kulkea kaduilla illalla, kun kaupunki nukkuu. Täälläkin useimmiten aina kävelen kotiin, jos vaan jotenkin mahdollista on.

Suomea olen puhunut viime aikoina hurjasti. Ensin oli parin viikon ajan aina joku suomalainen vieras täällä, jonka jälkeen viikko Suomessa, että nyt tänne takaisin tultua kuulen taas suomea kaikkialla. Tai siis luulen kuulevani.

Nyt onkin loppukiri espanjan opiskelussa, sillä luennot loppuvat parin viikon päästä. ja sitten on kokeet. hui! yhden kokeen ja kurssin olen jo saanut suoritettua, jiihuu! Ja toisella kurssilla olen yhden pienen kokeen tehnyt, kahden tunnin yöunien jälkeen maailman väsyneempänä. Se oli kauhea koe ja kauhea tilanne, mutta läpi meni, tosin arvosanaksi sain Malo. eli huono. Juu, tiesin sen itsekin, huono se oli. Mutta aika vaikea yrittää kirjoittaa espanjaksi filosofista pohdintaa aineiston perusteella, kun ei oikein ymmärrä tekstiäkään. Mutta läpi meni, paremmin siis kuin usein Suomessa, haha!

Oli kiva nähdä, elokuussa sitten taas tavataan! Tai aikaisemmin, jos olet tulossa kylään aurinkoiseen barcelonaan!