Yöllisiä kertomuksia

Kotikulma

Osoitteet sanotaan täällä aina hassusti niin, että sanot ensin sen kadun millä asut ja sen jälkeen täytyy sanoa mikä katu sitä risteää. Jos sanot vaan kadun nimen, niin sinulta kysytään con? ja odotetaan että sanot minkä kadun kanssa. Siinä on toki järkeä, kun Eixamplen kadut ovat kilometrejä pitkiä, niin risteävän kadun tietäminen helpottaa hahmottamista. Ja Eixample on täydellinen ruutukaava-kaupunginosa, joten jos tiedät mitkä kadut kohtaavat, tiedät mihin mennä. Eixamplen kadunnimet ovat kaupunkien nimiä, kuten Valencia, Mallorca, Lontoo, Pariisi ja Girona. Helsinkiä en ole vielä löytänyt.  Tässä on nyt kuva minun con kadustani, eli Avingua de Romasta. 

kotikatu - Avingua de Roma

Pidän siitä, että kaduilla on penkkejä. Nyt vielä kun on talvi, niin ne eivät toki ole niin käytössä kuin varmasti kesällä ovat. Mutta nytkin ihmisiä istuu penkeillä ja lukee lehteä tai kirjaa tai juttelee keskenään. Ihmiset tosiaan asuvat kaduilla. Kadun ei tarvitse olla mikään iso esplanadikatu, vaan ihan tavallisilla pienilläkin kaduilla on penkkejä. Minusta se on herttaista. 

On ilmoja pidellyt

Viikonloppuna satoi ja oli hurjan kylmä. Eikä minulla ole sateenvarjoa. Muistan vielä hyvin, kuinka yöllisen pakkausoperaation paniikkihetkillä poistin puolet matkatavaroistani. Yksi niistä oli sateenvarjo. Se painaa liikaa, en minä sitä Espanjassa tarvitse. No, tällä viikolla olisin tarvinnut myös keltaisia Nokian hai-kumisaappaitani.  Joten kaihoten olen katsellut ihania talvikuvia Suomesta. Lunta ja talvileikkejä! Minulta jäi talvi kokonaan välistä tänä vuonna, joten toki sitä hieman kaipaan. Mutta tänään onneksi tänään onkin sitten aurinko taas paistanut. Aamulla, tai päivällä, kun lähdin kotootani pois olin pakkautunut vaatteisiin, sillä sisällä on todella kylmä. Mutta yllätyksekseni aurinko paistoi ja oli kuuma. Toivon siis, että tämä viikonlopun sade oli vain hetkittäinen ja että aurinkoinen ja lämmin talvi jatkuu taas. Hetken jo pelkäsin, että ilmat viilenevät kun olin jo tottunut tähän lämpöön. Hassua kun ei yhtään tiedä. En yhtään tiedä minkälainen on talvi täällä, en tiedä milloin on kylmintä ja milloin voi jo hyvillä mielin odottaa kevättä ja kesää. Pääsekö rannalle toukokuussa vai huhtikuussa? voiko takin jättää kotiin maaliskuussa vai helmikuussa? Jännityksellä odotan, on jännää kun ei tiedä. 

Viikonloput huvit

Perjantaina meillä oli espanjan kurssin koe, ja sitä juhlistaaksemme menimme heti kokeen jälkeen Barcelonetan rannan tuntumaan baariin, josta voi ostaa cava-pulloja muutamalla eurolla ja jonkinlaisia tapaksia. Paikan nimi on Champagnería. Itsehän luulin, että kyseessä oli jokin hieno ja suuri paikka, joku sellainen vähän fiinimpi paikka missä juotaisiin shamppanjaa hienostellen ja syötäisiin pieniä tapas annoksia. hahahaha! vaan eipä aivan. Kyseessä oli pienellä sivukadulla oleva, yhden huoneen kokoinen rasvainen ja tunkkainen tila, jossa katossa roikkuu liharullia ja paikka oli aivan tungokseen asti täynnä ja pieni tapas annos olikin rasvainen ja iso hampurilainen. Pienestä alkujärkytyksestä toipuneena pidin paikkaa hyvinkin viehättävänä. Olimme siellä monta tuntia, ja muutamat pullolliset meni. Tässä hieman kuvia sieltä.

hienon fiinin ravintolan baaritiskiä

minä ja italialainen ystäväni Francesca

iloinen joukkio champagnerían edessä

Champagnerían jälkeen menimmekin kaikki koteihimme hieman siestalle, jotta jaksoimme juhlia läpi perjantaiyön. Menimme rannalle eräälle klubille joka oli tosi iso, ja siellä oli terassi rantahietikossa. Luulisin viihtyväni siellä kesällä. Ja varsin mukavalta se tuntui istua kahden aikaan yöllä tammikuussa rannalla terassilla ohuessa paidassa. Muuten klubi olikin sellainen kuin ne yleensä ovat. Ihastuttavaa teknomusiikkia ja liikaa ihmisiä. Kovasti pidän enemmän baareista tai pienemmistä yökerhoista. Ja toivon, että löydän sellaisen, jossa soitettaisiin espanjalaista musiikkia tai oikeastaan ihan mitä muuta vain, kuin sitä teknoa. Aloitan etsinnän, kerron miten tänä viikonloppuna sujuu.

jeps, kaikkea muutakin vielä olisi, mutta kaipa on pakko yrittää nukkua. Uni ryökäle kun ei vaan tule. Eilenkin valvoin kolmeen, ihan muuten vaan. Jaa, ja kello on nytkin melkein kolme. Ehkäpä tämä tästä. 

hasta luego, amigos!