Bologna sydämessäin

Käväisin Bolognassa Mikon luona viime viikolla. Omistan nyt tämän tekstin kokonaisuudessaan Bolognalle, sillä kyseinen kaupunki on jo toistamiseen vienyt sydämeni. 

Kävin ensimmäistä kertaa Bolognassa kun siskoni oli siellä vaihdossa lukuvuonna 2004-2005. Silloin oli heinäkuu ja mielettömän kuuma. Bolognassa ei ole vettä eikä juurikaan mitään vihreää, eli mitenkään otollinen kesäkaupunki se ei ole. Lisäksi kaupungin asuttavat opiskelijat jotka heinäkuussa palaavat kotikonnuilleen, joten hyvin tyhjäkin se oli siihen aikaan. Rakastuin kaupunkiin heti. Se oli kaunis, erikoinen, pysähtynyt, tyhjä, hämmentävä, vanha, keskiaikainen, likainen ja sotkuinen, hieman epäilyttävä ja muutenkin outo. Eli ihana! Firenze on kaunis ja upea, mutta Bologna on hassu ja kiehtova. 

Helmikuussa kaupunki ei ole niin tyhjillään ja pysähtynyt, mutta yhtä kaunis ja hassu se on. Minulla tulee mieleen keskiaikaisen kaupungin lavasteet, joita ei ole korjattu tai siistitty, vaan ne on asutettu ja tuotu nykyaikainen moderni elämä niihin. Bologna on ihan erilainen kuin muut vanhat kaupungit, se on vaihtoehtokaupunki. Bologna onkin Italian punaisin kaupunki, sekä aatteiltaan että väritykseltään. Hassu pieni yksityiskohta on myös kadut, jotka kaikki on katettu. Joten olet suojassa niin sateelta kuin auringoltakin. Senpä takia ilmakuvissa Bolognasta näkyy vain (punaisia) kattoja, eikä lainkaan katuja. Koska olen niin ihastunut kaupunkiin, niin tässä teille muutama kaupunkikuva.

Bolognalaista graffititaidetta. Tämä on ihan tavallisen talon ovi ihan tavallisella kadulla. Seinäkirjoitukset koristavat koko kaupunkia.

Tässä katettu katu. Eikö ole kauniita nuo pylväät! 

Punaiset talot ja katetut kadut sivuilla

Jokin monista pikkuaukioista. Vanhat rakennukset ja kauniit kaaripylväät.

 

Sellainen kaupunki. Koko ajan kun kävelimme kaupungilla, ihastelin ääneen ja mielestäni kaikki jutut olivat hassuja. En aina saanut vastakaikua tuntemuksilleni. Joten, voi myös olla että muiden mielestä Bologna on aivan kuin mikä tahansa muu Italian vanha kaupunki tai sitten jotain ihan muuta, mutta minulle se on ihan erityinen. Hassu ja kiehtova. 

Ennen kuin lähdin Bolognaan, monet kysyivät minulta, että mitä meinaamme siellä sitten tehdä. En osannut vastata silloin, enkä osaisi vastata nytkään. Emme tehneet mitään erityistä, kunhan oleskelimme yhdessä ja elimme elämää. Kävelimme kaupungilla, söimme hyvin, nautimme viiniä ja kävimme hieman ostoksillakin. Mukaan tarttui minulle kaksi lahjaa, hajuvesi ja unilelu. Kaikin puolin pikkuloma oli onnistunut, jällennäkeminen oli kerrassaan ihanaa ja nyt olen onnellisempi.

Moisen iloisen loman jälkeen alkaakin jokin ihan muu. Huomenna nimittäin on ensimmäinen varsinainen opiskelupäivä. Pääsen myös vihdoin tapaamaan muut oiksivaihtarit, joista olen siis vasta tavannut yhden. Vielä on tapaamatta ehkä kuusi, sillä meitä taisi olla yhdeksän kokonaisuudessaan ja yksi tyttö on jo lähtenyt takaisin kotiin. Olen siis hyvin iloinen, että kävin kielikurssin jossa pääsin tutustumaan myös muihin kuin oikisvaihtareihin. Mutta juu, tällä ja ensi viikolla alkaa kaikki kurssit, joten pääsen testaamaan espanjankielen ymmärrystäni tositoimissa. Derecho en español.