Tarinoita

Kerronpa teille tänään tarinoita juhlimisesta ja eräistä ystävistäni.

Jos viime kerralla nurisin yökerhon musiikista ja klubista muutenkin, niin viime viikonloppuna oli kyllä kaikki kohdallaan! Mahtavaa musiikkia ja mieletöntä tanssinriemua! Sen lisäksi täällä on outo juttu nimeltä Open Bar. En ole yhdessäkään yökerhossa koskaan maksanut mistään mitään. Täällä on aina jossain baarissa joku erikoisilta, että on ilmaista juotavaa tietyn ajan. Rahaa ei siis kulu, mikä on mukavaa. Tosin drinkkejä tulee juotua muutama. Ja drinkit eivät ole aivan samanlaisia tarkkaan mitattuja annoksia mihin olemme tottuneet. Katsos näin

Oikeanpuolimmaiset drinksut ovat valmiita. Vasemmalla olevassa lasissa on vasta alkoholi. Että siihen sitten lantrinki ja drinksu on siinä. Mittasuhde on siis varsin hyvä.

Pääsimme myös yhden irlantilaisen ystäväni kanssa VIP-alueelle kahden hyvin nuoren tytön seurana juomaan shamppanjaa. Tämä hieno tila oli yökerhon kulmassa, muutaman porrasaskeleen ylempänä, köysin erotettu tila jossa oli muutama pöytä eikä muuta. Eli kerrassaan hieno paikka. Joimme shamppanjan, kiitimme tyttöjä ja lähdimme tanssilattialle ystäviemme luokse. Siinä vaiheessa kun baari ei ollut enää ilmainen, menimme takaisin vip-alueelle, kysellen saisiko sieltä juomia ilmaiseksi. Olimmehan erittäin tärkeitä ihmisiä. Valitettavasti sieltäkään ei saanut enää mitään ilmaiseksi. Hetken suostuteltuamme saimme baarimikon kähveltämään meille vielä ilmaiset drinksut. Dos gin tonics, por favor. Tässäpä ne.

Tässä enemmänkin isoja vesilaseja muistuttavat gin tonicit. 

Ystäväpiirini täällä on jo jokseenkin vakiintunut. Joukossa on italialaisia, hollantilaisia, kreikkalainen, ruotsalainen, norjalainen ja kanadalaisia. Eniten oleskelen kahden hollantilaisen kera, Marcia ja Koen. Marcia tosin on alunperin kotoisin Curacaolta. Tänään keskutelin hänen kanssaan merestä ja rannoista. Hän ei niin välitä Espanjan tai Kreikan rannoista, sillä Karibian merellä sijaitsevalla kotisaarella on ilmeisesti melkoisen kauniit rannat. Odotanpa vain, että pääsen viemään hänet Munkan rantsuun tai Hietsuun. Siinä vaiheessa hän varmaan kysyy, että missä se ranta on ja mikä tuo ruskeavihreä neste tuossa on. 

Koen nyrjäytti nilkkansa viime viikolla ja oli toipilaana kotonaan muutaman päivän, joten meninpä yhtenä päivänä piristämään häntä ja tein makaronilaatikkoa. Hän ei tosin uskonut sen olevan kovinkaan suomalaista, vaikka kuinka yritin hänelle niin väittää. Mutta tietääkö joku minkämaalaista makaronilaatikko oikeasti on? Jossain päin suomea sitä syödään joulunakin, joten ainakin se on suomalaista vaikka ei suomalaista alunperin olisikaan. eikö vain?..

Perjantaina istuimme iltaa joukolla kreikkalaisen ja hollantilaisen luona, ja arvatenkin italialaisen innostuksesta (tietänet Eppu tämän) alettiin leikkimään leikkejä. Koska iltaa ei toki voi vain istua ja jutella, vaan on leikittävä jotain yhdessä. Sitten leikimme arvausleikkejä, pantomiimi esityksiä joista piti arvata mikä elokuva tai laulu on kyseessä. Siinähän se leppoisasti ilta meni kuin nuorisoleirillä ikään. Illan pienempinä tunteina olinkin sitten ilmeisesti kertoillut Suomesta ja suomalaisuudesta muutaman tunnin. Liekö koti-ikävä yllättänyt.

Ja tässä vielä hieman kauniita otoksia. 

Barcelonetan ranta sunnuntai-iltana auringonlaskun aikaan. 

Ja tässä todellinen ranta. Odotan innolla kesää, että pääsen tuonne lokoilemaan. Pitkä kaunis rantaviiva,  yhtäkkiä kaupungin reunalla, ihanaa!

Ja huomenna, tattadaa, pääsen Italiaan Mikon luokse! jeeeeee! Siellä oleskelen loppuviikon, ja sen jälkeen alkaakin arki. Eli tiistaina käynnistyy minullakin opiskelut. Eli edes jonkinlaista rytmiä ja rutiinia tähän lomailuun. Saas nähdä mitä siitä sitten tuleekaan.. 

Mutta ennen opiskelua, pääsen nauttimaan kultani seurasta viisi kokonaista päivää. 

heippa!

Yöllisiä kertomuksia

Kotikulma

Osoitteet sanotaan täällä aina hassusti niin, että sanot ensin sen kadun millä asut ja sen jälkeen täytyy sanoa mikä katu sitä risteää. Jos sanot vaan kadun nimen, niin sinulta kysytään con? ja odotetaan että sanot minkä kadun kanssa. Siinä on toki järkeä, kun Eixamplen kadut ovat kilometrejä pitkiä, niin risteävän kadun tietäminen helpottaa hahmottamista. Ja Eixample on täydellinen ruutukaava-kaupunginosa, joten jos tiedät mitkä kadut kohtaavat, tiedät mihin mennä. Eixamplen kadunnimet ovat kaupunkien nimiä, kuten Valencia, Mallorca, Lontoo, Pariisi ja Girona. Helsinkiä en ole vielä löytänyt.  Tässä on nyt kuva minun con kadustani, eli Avingua de Romasta. 

kotikatu - Avingua de Roma

Pidän siitä, että kaduilla on penkkejä. Nyt vielä kun on talvi, niin ne eivät toki ole niin käytössä kuin varmasti kesällä ovat. Mutta nytkin ihmisiä istuu penkeillä ja lukee lehteä tai kirjaa tai juttelee keskenään. Ihmiset tosiaan asuvat kaduilla. Kadun ei tarvitse olla mikään iso esplanadikatu, vaan ihan tavallisilla pienilläkin kaduilla on penkkejä. Minusta se on herttaista. 

On ilmoja pidellyt

Viikonloppuna satoi ja oli hurjan kylmä. Eikä minulla ole sateenvarjoa. Muistan vielä hyvin, kuinka yöllisen pakkausoperaation paniikkihetkillä poistin puolet matkatavaroistani. Yksi niistä oli sateenvarjo. Se painaa liikaa, en minä sitä Espanjassa tarvitse. No, tällä viikolla olisin tarvinnut myös keltaisia Nokian hai-kumisaappaitani.  Joten kaihoten olen katsellut ihania talvikuvia Suomesta. Lunta ja talvileikkejä! Minulta jäi talvi kokonaan välistä tänä vuonna, joten toki sitä hieman kaipaan. Mutta tänään onneksi tänään onkin sitten aurinko taas paistanut. Aamulla, tai päivällä, kun lähdin kotootani pois olin pakkautunut vaatteisiin, sillä sisällä on todella kylmä. Mutta yllätyksekseni aurinko paistoi ja oli kuuma. Toivon siis, että tämä viikonlopun sade oli vain hetkittäinen ja että aurinkoinen ja lämmin talvi jatkuu taas. Hetken jo pelkäsin, että ilmat viilenevät kun olin jo tottunut tähän lämpöön. Hassua kun ei yhtään tiedä. En yhtään tiedä minkälainen on talvi täällä, en tiedä milloin on kylmintä ja milloin voi jo hyvillä mielin odottaa kevättä ja kesää. Pääsekö rannalle toukokuussa vai huhtikuussa? voiko takin jättää kotiin maaliskuussa vai helmikuussa? Jännityksellä odotan, on jännää kun ei tiedä. 

Viikonloput huvit

Perjantaina meillä oli espanjan kurssin koe, ja sitä juhlistaaksemme menimme heti kokeen jälkeen Barcelonetan rannan tuntumaan baariin, josta voi ostaa cava-pulloja muutamalla eurolla ja jonkinlaisia tapaksia. Paikan nimi on Champagnería. Itsehän luulin, että kyseessä oli jokin hieno ja suuri paikka, joku sellainen vähän fiinimpi paikka missä juotaisiin shamppanjaa hienostellen ja syötäisiin pieniä tapas annoksia. hahahaha! vaan eipä aivan. Kyseessä oli pienellä sivukadulla oleva, yhden huoneen kokoinen rasvainen ja tunkkainen tila, jossa katossa roikkuu liharullia ja paikka oli aivan tungokseen asti täynnä ja pieni tapas annos olikin rasvainen ja iso hampurilainen. Pienestä alkujärkytyksestä toipuneena pidin paikkaa hyvinkin viehättävänä. Olimme siellä monta tuntia, ja muutamat pullolliset meni. Tässä hieman kuvia sieltä.

hienon fiinin ravintolan baaritiskiä

minä ja italialainen ystäväni Francesca

iloinen joukkio champagnerían edessä

Champagnerían jälkeen menimmekin kaikki koteihimme hieman siestalle, jotta jaksoimme juhlia läpi perjantaiyön. Menimme rannalle eräälle klubille joka oli tosi iso, ja siellä oli terassi rantahietikossa. Luulisin viihtyväni siellä kesällä. Ja varsin mukavalta se tuntui istua kahden aikaan yöllä tammikuussa rannalla terassilla ohuessa paidassa. Muuten klubi olikin sellainen kuin ne yleensä ovat. Ihastuttavaa teknomusiikkia ja liikaa ihmisiä. Kovasti pidän enemmän baareista tai pienemmistä yökerhoista. Ja toivon, että löydän sellaisen, jossa soitettaisiin espanjalaista musiikkia tai oikeastaan ihan mitä muuta vain, kuin sitä teknoa. Aloitan etsinnän, kerron miten tänä viikonloppuna sujuu.

jeps, kaikkea muutakin vielä olisi, mutta kaipa on pakko yrittää nukkua. Uni ryökäle kun ei vaan tule. Eilenkin valvoin kolmeen, ihan muuten vaan. Jaa, ja kello on nytkin melkein kolme. Ehkäpä tämä tästä. 

hasta luego, amigos!